Syntymäpäiväonnittelut: Könttiniemen "Ieva" on elämäniloinen ja virkeä ikäihminen – pitkä ikä geeneissä
Elämänniloinen Eeva Keränen nauttii kesästä ja kukkien loistosta. Kuva: Mervi Nevalainen
Hersyvä nauru, vuosiluvut ja paikkojen nimet siivittävät keskustelua, kun kesäkuun 3. päivä 90 vuotta täyttänyt, Eeva Keränen, omaa sukuaan Hämäläinen, kertoo elämästään. Pirttijärven Könttiniemessä syntynyt oli vain 16-vuotias, kun hän lähti ensimmäiseen työpaikkaansa maalaistalon kesätytöksi Korialle.
– Ensikertaa menin Joensuun ja junaan. Pelotti hirveästi, enkä tajunnut edes ostaa tikettiä junaan. Onneksi konnari ymmärsi ja möi minulle lipun.
– Siellä oli kahdeksan lehmää ja käsilypsy. Silloin jo pohdin, että tästä saattaa tulla minulle elämäntyö.
Könttiniemen "Ieva", kuten jotkut ihmiset häntä kutsuvat, oli vajaa kaksivuotias, kun hänen isänsä kuoli. Äiti jäi neljän lapsensa kanssa yksinhuoltajaksi. Kotona oli karjaa, joten maatalontyöt tulivat perheen lapsille jo varhain tutuiksi.
Lahden lähellä Kujalassa Eeva Keränen suoritti karjanhoitokoulun.
– Puolitoista vuotta koulutus kesti, siinä oli pitkä harjoittelu.
Opiskelujensa jälkeen hän palasi kotiinsa Pirttijärvelle, yksin asuvan äitinsä avuksi.
Puoliso naapurista
Kesällä 1948 Eeva Hämäläinen oli naapurin pojan häissä.
– Siellä sulhasen Veikko-veli pyysi minut piirileikkiin. Leikin väliajalla karkasin. Veikko oli todennut, että minulta tyttö karkasi, Eeva Keränen nauraa heläyttää.
Tuon kerran tyttö karkasi, mutta eipä karannut enää muutamaa vuotta myöhemmin. Eeva Hämäläinen ja Veikko Keränen vihittiin vuonna 1955.
– Lähes nuapurista mies löyty, Veikko oli Maukkulan Juurikasta, juuri Ilomantsin puolelta.
Pariskunta asettui asumaan miehen kotitilalle.
– Karjaa oli ja sen määrää lisättiin, kun oli kerta alankoulua käynyt emäntä talossa. Veikko raivasi lisäpeltoakin.
1960 perheeseen syntyi poika.
Karjanpito tilalla loppui, kun puoliso kuoli äkillisen sydänkohtauksen seurauksena vuonna 1975.
– -77 kävin Maaningalla lisäkoulutusta, jonne, vuodesta 1947 lähtien ollut, ystäväni houkutteli minut. Hänen ansiostaan pääsin Tohmajärvelle assistentin töihin. Siellä oli isoja karjatiloja, joissa kiersin ottamassa maitonäytteitä, jotka kirjattiin ylös tilojen kirjoihin.
Eeva Keränen ei halunnut pitkän matkan päässä töissä käydä, vaan irtisanoutui työstään.
– Menin Ilomantsissa lomatoimistoon kysymään töitä, Mähösen Eeva sanoi, että pääsetkö jo huomenna.
Eeva Keräsellä ei ollut tuolloin ajokorttia ja niinpä oli ilmoittauduttava autokouluun, jonka hän suoritti yhtä aikaa poikansa, Vesa Keräsen kanssa.
Lomittajan töitä riitti, eläkkeelle Eeva Keränen jäi 1990-luvun alkupuolella.
– Ympäri Ilomantsia kiersin. Kivilahdesta Hattuvaaran perukoille, Tyrjässä olin eräässä talossa melkein vakituisen lomittajana. Kun aloitin lomittajan työt monessa paikassa oli jo kannulypsykone, toki oli vielä käsilypsyäkin.
Mieleiset ulkomaanmatkat
14 vuoden ajan matkassa oli avopuoliso, jonka kanssa he retkeilivät ja kalastivat. 1980-luvulla alkoivat kiinnostaa ulkomaanmatkat, jotka suuntautuivat Venäjän Karjalaan.
– 80-vuotispäiviä vietettiin Pietarista Ääniselle olevalla viikonmittaisella risteilyllä, Vesa Keränen kertoo.
Eeva Keränen muistelee useita ulkomaanmatkojaan. Maantieto on hyvin hallussa ja muisti pelaa, kun hän luettelee paikkoja joissa on, milloin kenenkin kanssa, käynyt. Usein toistuu, "se oli hauska reissu".
– Murmanskissa oltiin ja siellä hajosi linja-auto paikassa, jossa maa oli mustaa multaa ja kivikkoa. Siellä odoteltiin viisi-kuusi tuntia, kunnes saatiin kyyti Suomeen Saariselälle, siellä yövyttiin ennen kotiin paluuta, matkalainen muistelee reissuaan.
Omassa asunnossa
Eeva Keränen asuu edelleen omassa asunnossaan, laittaa ruokansa, leipoo, siivoaa ja ajaa autolla.
– Joulun alla leivon toista sataa kukkosta, kaikki meni, myöntää Eeva Keränen.
Lapsenlapsia on kaksi ja lapsenlastenlapsia on kahdeksan, joista isomummolle on paljon iloa.
– Tarapallit halaavat mielellään, ja se jos mikä tuo iloa.
Kevään aikana lonkka alkoi vaivata, ja sen myötä tuli käyttöön rollaattori, jota hän käyttää tukena sisällä. Ulkona hän kävelee jonkin verran keppien kanssa. Sydänkerhossa hän tapaa tuttujaan.
Eeva Keränen vietti läheistensä kanssa 90-vuotispäiviään Pirttijärven Erän majalla. Kuva: Vesa Keränen
Pirttijärven Erän majalla 90-vuotisjuhlissa syntymäpäiväsankari pisti tanssiksi sukulaismiehen kanssa.
– Tanssi korjasi ärtyneen lonkan, iloinen päivänsankari heläyttää naurun saattelemana.
Pitkän ikänsä salaisuutta Eeva Keränen ei tiedä.
– Saattaa olla geeneissä, kun mummo, äiti ja eno olivat kuollessaan pitkästi yli 90-vuotiaita.
