Heinävaarassa Puustilaa entisöidään vanhaa kunnioittaen
Petri Piipponen on vastannut Puustilan remontista. Tarvittaessa on apuna välillä ollut jokunen käsipari. Nyt uusien hirsien asentamiseen apuna on kattorakenteiden nostossa ollut pullotunkki, jolla nousee jopa kymmenen tonnin paino. Annamari Markkola ja Olli Puustinen ihailevat työnjälkeä. Kuva: Sirpa Sutinen
Heinävaaran kylätien varrella yksi kylän vanhimmista taloista on ollut parisen vuotta perusteellisen remontin alla. Puustilan punamultainen päärakennus on 1840-luvulta.
– Hirsistä tehty ikämääritys paljasti, että puu oli lähtenyt kasvuun 1400-luvulla ja kaadettu hirreksi vuonna 1837, kertoo talon remontista vastaava Petri Piipponen.
Talossa on kaksi erillistä asuntoa.
– Vanha ja uusi puoli, joka sekin on valmistunut pian vanhan puolen jälkeen.
Talossa asui alkujaan kahden veljeksen perheet. Koko elinkaarensa ajan on talo ollut Puustisen suvun omistuksessa. Viimeiset kolmisen kymmentä vuotta kesäasuntona.
– Parhaimmillaan asukkaita on talossa ollut parisen kymmentä, kertoo Olli Puustinen, talon entinen omistaja, joka on tullut katsomaan remontin edistymistä.
Ruokapöydässä saattoi 1900-luvun alussa istua omien perheenjäsenten lisäksi vielä savusaunalla asuvia loisia, vähäosaista tilapäistyövoimaa.
– Kun yhden leivän laittoi ruokapöydässä kiertämään ei se riittänyt kaikille, arvelee Olli Puustinen.
Hän möi sisaruksineen ja serkkuineen talosta osuutensa Annamari Markkolalle ja Eeva Piipponen-Frickelle muutama vuosi sitten.
Hirsiä vaihtoon
Vanhojen rakennusten entisöinnistä innostunut Markkola pani tuulemaan, haki ja sai rahoitusta remontteihin Museovirastolta ja Ely-keskukselta.
Entisöivä remontti alkoi purkamalla vuosikymmenten mittaan tehtyjä muutoksia. Koko toisen päädyn asuintilan pinnat purettiin lattiaa ja sisäkattoa myöten. Kattoa oli laskettu alas, levytetty ja maalattu vaalein värein.
– Nyt näkyvä tumma sisäkatto oli esillä 50-luvulle asti, kertoo Markkola.
Puretuissa kattorakenteissa oli terveiset myös kauempaa menneisyydestä.
– Eristeenä oli sammalta ja maata, kanerviakin. Kunttaa suoraan metsästä 180 vuoden takaa, Markkola maalailee.
Alkuperäiseen isoon tupaan oli 1960-luvulla rakennettu kolme huonetta. Nyt väliseinät kaadettiin ja alkuperäisiä ikkunoita palautettiin paikoilleen. Ikkuna-aukon paikan vaihtuminen näkyy hirsiseinässä tuoreina hirsikerroksina. Muutamia hirsiä on vaihdettu sisäseinistäkin. Niiden paikoilleen asettamiseksi on kattorakenteita jouduttu nostamaan tunkilla ylös.
– Nämä ovat nyt talon neljännet ikkunat. Tehty vanhoista pokista. Talon iso, alkuperäinen päätyikkuna oli poistettu ja rakennettiin nyt uudestaan.
Tuoretta hirttä on vaihdettu talon kengityksen yhteydessä myös alimpaan hirsikerrokseen.
Lattia lähimetsästä
Lattian purku-urakkaa luonnehtivat sisarukset Piipponen ja Markkola kovaksi työksi. Lattia oli sekin uusittu 60-luvulla aikansa menetelmillä.
– Viiden sentin roskavalu, koolaukset, lastulevyä ja muovimatot, luettelee Piipponen.
Erityisesti betonivalun purkamisen käsityönä oli raskasta.
– Maatakin kaivettiin pois, ja isoja kiviä vietiin ulos.
Nyt leveät lattialankut odottavat pintakäsittelyä. Markkola kertoo kuusilankkujen olevan peräisin tuulenkaadoista lähimetsästä. Piipponen toteaa, että lattia on jo kertaalleen nostettu ylös ja kiristetty. Kosteuden vaihtelun takia lankkujen väliin ilmestyneitä rakoja tiivistettiin 11 senttiä. Nyt lämpöä pirttiin puhaltaa ilmalämpöpumppu, joskin talven yli vain seitsemän asteen verran.
Kimröökiä ja vernissaa
Perinteitä on kunnioitettu niin rakennustavoissa kuin materiaaleissa.
– Sisäkatto käsiteltiin vernissalla ja kimröökillä. Kalkkimaali tunki edellisen kimrööki- ja vernissakerroksen läpi, Markkola selittää.
Tummalla sisäkatolla ja seinillä on tarinansa. Talo on alkujaan rakennettu savutuvaksi. Katolla ei silloin näkynyt savupiisiä. Korkeassa tilassa on savu noussut katonrajaan.
– Kerrotaan, että aika pian kuitenkin osui paikalle kiertävä uunintekijä, Piipponen tietää.
Kuitenkin hirren raoissa poltetut päreet ja uunikin toisinaan savuttivat ja tummensivat pirtin hirsiä niin, että seiniä ja kattoa on kalkittu aika ajoin vaaleammaksi. Piipponen kertoo, että tummuneita hirsiä on puhdistettu myös veistämällä niistä esiin puhdasta pintaa.
Hirsien raoista on remonttia tehdessä löytynyt vielä päreen tyvitikkuja.
– Tummat seinät ovat turvalliset, muistaa Markkola isotätinsä kertoman lapsuusmuiston.
Puustilan talon vanhemman puolen remontti alkaa lähestyä loppuaan. Sen jälkeen on Petri Piipposella tarkoitus aloittaa uuden puolen remontti. Pihapiirin 1930-luvulla rakennetusta savusaunasta on Annamari Markkolalla ja Olli Puustisella omia muistoja. Kuva: Sirpa Sutinen
Tarina jatkuu
Remontin yhteydessä on vastaan tullut monia rakennushistoriallisia yksityiskohtia. Muutamien tarkoitusta ei perinne- ja hirsirakentamiseen erikoistunut Piipponenkaan ole ymmärtänyt. Sisäseinien ylimpien hirsien yläreunaan on säännöllisin välien tehty pieniä kolmionmuotoisia lovia.
– En ole moista koskaan ennen nähnyt.
Markkola puolestaan arvelee, että uunin muurin viereisten hirsien välissä on käytetty ”lantarappausta” tiivisteenä.
Talon historiaan on mahtunut monenlaista. Nyt remontoitavassa päädyssä toimi 1900-luvun alussa joitakin vuosia kestikievari. Heinävaaran Telefoonin puhelinkeskus oli talossa useita vuosia muun muassa sota-aikana ja kylän postitoimisto vuosien 1952 – 1974 välillä.
Myös remontin tarina jatkuu vielä. Kun talon niin sanotun vanhan puolen remontti valmistuu, on Piipposen tarkoitus jatkaa remonttia uudemmalla puolella.
