Tuupovaaralaisten sisarusten käsissä syntyy villapaitoja myyntiin asti
Neuloosi on leikkisä termi, joka kuvaa käsitöiden hurmosta. Valmista tulee intohimoisella käsitöiden harrastajalla itselle, mutta usein myös yli oman tarpeen. Ansa Kaukosella on yllään jämälangoista tehty villatakki ja Eija Ronkaisella Lapin väreillä neulottu klassinen revontulipaita. Kuva: Sirpa Sutinen
Tuupovaaralaiset sisarukset Ansa Kaukonen ja Eija Ronkainen tunnustavat nauraen joutuneensa neuloosin pauloihin. Neuleita syntyy yli oman tarpeen. Sisarusten käsissä valmistuu erityisesti toinen toistaan kauniimpia kuvioneuleita, villapaitoja. Kun neuloosi on vienyt mennessään, on käsiä vaikea hillitä, mutta palkintona on neulojallekin kosolti hyvää mieltä.
Joulun alla sisarusten harrastus löysi tiensä Tuupovaaran taajaman ainoaan näyteikkunaan. Kukka ja Puodin käsityösiiven ikkunoissa voi nyt ihailla heidän neulomiaan villapaitoja. Kaarrokepaitoihin ovat mallit löytyneet islantilaisista, norjalaisista tai kotimaisista mallikirjoista. Kymmenkunta paitaa odottaa myymälässä ottajaa ja lisää syntyy.
Käsityöt arjen ilona
Ansa Kaukonen kertoo olleensa käsityöihminen ikänsä. Suvun naiset ovat monessa polvessa ansioituneet käsitöissä.
– Mummo oli ompelija, äiti virkkasi ja tytär neuloo tosi paljon, listaa Ansa Kaukonen käsityön sukupuuta.
Hän neuloi ensimmäiset lapasensa mummolle lahjaksi seitsemänvuotiaana. Eija Ronkainen puolestaan tunnustaa aloittaneensa neulomisen vasta reilu pari vuotta sitten.
– Tein työurani käsillä, hammashoitajana. Käsitöitä en halunnut silloin kuvitellakaan, Ronkainen nauraa.
Kunnes siskontytär Terhi kannusti.
– Ajattelin, etten ikinä osaa. Nyt on reilun parin vuoden aikana syntynyt yli 30 villapaitaa.
Ronkainen kiittelee, että siskolta saa neuvoja ja hänen lankavarastostaan voi käydä lainaamassa kuviolankojakin.
Harrastus tuo arkeen merkityksellistä puuhaa ja hyvää mieltä.
– Villapaidan aloittaminen on aina jännittävää, että mitähän tästä tulee. Ja paidan valmistuessa viimeinen lenkki on palkitseva, Ronkainen kertoo.
Takaperin neulominen
Mallit voivat olla monimutkaisia ja kuvioita neuloessa on mallia seurattava tarkkana.
– Unikkokuosi oli vaativa.
Unikoita Kaukonen neuloi työkaverin toiveesta. Hän avaa ruutupaperille suurentamansa neuleen mallin ja selittää kirjoneuleen tikapuutekniikkaa.
– Silloin ei televisiota samalla katsota. Muuten on neule aina käsillä katsoessa.
Tekijät myöntävät, että joskus on neulottava takaperinkin. Kaukonen näyttää nauraen miten puikoilla puretaan jo tehtyä.
Sisarukset pohtivat, että harvoin tulee neulottua yhdessä. Samanlaisia paitoja saatetaan kuitenkin tehdä, jopa samaan aikaan. Kummallakin on Lapin väreihin neulottu revontuli-neulepusero, joka Eija Ronkaisella on nyt yllään.
– Nämä on usein päällä lenkillä samaan aikaan, hän kertoo.
Alpakanvilla ei kutita
Villapaitoihin sisarukset käyttävät monenlaisia lankoja. Ronkainen kertoo suosivansa kotimaisia lankoja. Kaukonen valitsee malliin sopivat kotimaiset tai vaikka islantilaiset langat.
– Alpakkaa on mukava neuloa. Se on myös mukava käyttää, eikä kutita, Kaukonen toteaa.
Parhaillaan työn alla on villasukat. Ne syntyvät jopa yhdessä illassa, villapaitaan menee muutama viikko.
Neulominen on viihdyttävää ja luovaa puuhaa. Ansa Kaukonen kertoo lisäilevänsä valmiisiin neulemalleihin omia pieniä yksityiskohtia. Nyt on kuitenkin suunnitteilla kokonaan oma neulemalli: Tuupovaara-villapaita. Idea on kypsymässä.
– Metsää ja vaaroja, vihjaa Kaukonen salaperäisesti.
Sisarukset tietävät, että käsin tehtyjä villapaitoja on harvassa paikassa myynnissä. Tuupovaarassa on sen suhteen nyt onnellinen tilanne, sillä Kukka ja Puodin lisäksi myös Ullakon käsityöläisten myymälässä on esillä villapaitoja, joiden tekijältä voi tilata haluamansa kaltaisen neuleen. Myös Kaukonen ja Ronkainen tekevät villapaitoja tilauksesta.
