”Tilanne itärajalla ei ole tavanomainen, mutta se on kuitenkin vakaa”
Ilomantsin rajavartioaseman varapäällikkö Mikko Hankaniemi kannusti rajan lähellä asuvia olemaan yhteydessä rajavartiostoon matalalla kynnyksellä, jos havaitsee jotain epätavallista. Hän kiitteli rajan läheisyydessä asuvien paikallisten arvokasta panosta rajavalvonnan tukena. Kuva: Sirpa Sutinen
Tuupovaaran Ullakon olohuone oli viimeistä jakkaraa myöten täynnä maaliskuisena perjantaina Ilomantsin rajavartioaseman varapäällikön Mikko Hankaniemen kertoessa rajan kuulumisia.
Hankaniemi esitteli rajavartioston tehtävien pitkää listaa, joka yltää rajaturvallisuudesta rajavalvontaan, rikostorjuntaan ja kiireellisiin poliisin tehtäviin sekä maanpuolustukseen. Tuupovaaralaisille tuttua oli apu rajan lähellä onnettomuuksissa tai sairauskohtauksissa.
– Meidän partio on usein ensimmäisenä paikalla, Hankaniemi totesi.
Positiivista palautetta rajavartioston työstä annettiin spontaanisti.
– Hyvin teette, huikkasi joku luettelon kuultuaan.
Yleisöstä kiiteltiin jopa rajavartioston tekemää latua.
– Hiihtämällä on hyvä tarkastaa maastoa. Kelkkakalustoakin on, mutta siitä lähtee meteliä. Hiihtämällä voi tehdä myös kuulohavaintoja, selitti Hankaniemi.
Vaikea toimintaympäristö
Paikallaolijoita kiinnosti oman maarajan tilanne.
– Valvottavaa riittää. Venäjän kanssa yhteistä rajaa on 1 340 kilometriä.
Pohjois-Karjalan ainoa raja-asema on Niiralassa. Aiemmin käytössä olleet tilapäiset raja-asemat ovat pysyvästi suljettuja. Ilomantsin rajavartioaseman vastuulla on 140 kilometriä rajaa. Osin raja kulkee vesistössä, monin paikoin on maasto soista.
– Raja on haastava toimintaympäristö. Vaatii monenlaista kalustoa, että siellä voi liikkua. Olosuhteet ovat karut, varsinkin talvella.
Hankaniemi kehuikin, että rajalla työskentelee ”kovakuntoisia ukkoja”.
Teknistä valvontaa
Rajan valvontalaitteista haluttiin tietää lisää. Raja jaetaan Hankaniemen mukaan riskianalyysien perusteella eri luokkiin.
– Korkean riskianalyysin alueella on paljon teknistä valvontaa. Silloin riski jäädä kiinni kohoaa liki sataan prosenttiin. Matalan riskianalyysin aluetta on esimerkiksi upottava suo, jossa on mahdoton liikkua.
Tekniseen valvontaan rajaviranomaisten käytössä on muun muassa siirrettäviä valvontalaitteita, kuten riistakameran kaltaiset kamerat.
– Isompia järjestelmiä siirretään vuodenajan mukaan riskialueille. Valvontalentoja tehdään itärajan suuntaisesti helikopterilla.
Uusinta valvontakalustoa ovat erilaiset droonit, joita on käytössä eri kokoisia eri tarkoituksiin.
– Esimerkiksi kadonneen etsintää pystytään tekemään kopterilla.
Kesäisin rajalla käytetään koirapartiointia.
– Koira on tosi hyödyllinen myös syksyisissä etsintätehtävissä.
Naapurin yhteistyö
Rajajärjestyssopimukseen perustuva yhteistyö naapurin rajaviranomaisten kanssa jatkuu edelleen.
– Yhteistyö ei ole sama kuin kymmenen vuotta sitten, mutta ollaan yhteydessä. Suurin muutos on asenteissa. Työasiat hoidetaan asiallisesti.
Hankaniemi korosti, että tilanne Suomen itärajalla ei ole tavanomainen, mutta vakaa.
– Näköpiirissä ei ole mitään sotilaallisia uhkia.
Pohjois-Karjalan rajavartioston alueella ei myöskään laittomia rajanylittäjiä ole jäänyt kiinni. Toistaiseksi turvapaikanhakijoita on tullut vain rajanylityspaikalta, kun raja-asema vielä oli auki.
Riski rajanylityksen lisääntymiselle raja-asemien ulkopuolelta on toki olemassa.
– Kevään tultua, kun valon määrä lisääntyy ja maastossa kulkee helpommin, voi painetta maastorajoille tulla.
Vaikea ennustaa
Hankaniemi myöntää, että tilanteen ennustettavuus on vaikea.
– Viime syksynä alkaneen tilanteen puitteissa on maastorajan ylittäneitä toistaiseksi ollut vain Kaakkois-Suomessa. En usko tilanteen heijastuvan Tuupovaaraan millään tavalla. Kaakkois-Suomi lienee jatkossakin se missä tapahtuu.
Hankaniemi vakuutti, että rajapitäjän asukkaiden ei kannata olla huolissaan.
– Sitä varten me olemme.
Hän totesi, että resursseja on kohtuullisen paljon, mukaan lukien kattava reserviläisjoukko.
