Kolumni: Marlboromiestä kaiholla kaivaten - "Presidenttiehdokkaiden välinen harmonia on jopa kiusallista kuunneltavaa"

Marlboro huuleen, missi kainaloon ja köyhät kyykkyyn. Vaikeiden päätöksien jälkipuinteja paettiin rullaluistimet jalassa pankin kassaholviin. Näin asia ainakin aikoinaan kuvattiin eräässä suositussa poliittisessa satiirissa.

Holvin kätköistä ja porvareiden syvistä riveistä nousseesta kokoomuspoliitikosta kasvoi eittämättä Suomen historian suosituin, suoralla kansanvaalilla valittu, presidentti. Eikä syyttä.

Presidenttiehdokkaamme kehuvat kilpaa istuvaa presidenttiämme Sauli Niinistöä. Samalla tavalla he kehuvat kilpaa toisiaan, ja fraasi ”kävipä tässä kisassa miten tahansa, Suomi saa hyvän presidentin” kuulostaa korviin jo todella tympeältä.

Mainittavia paneelikeskusteluita on järjestetty kymmenkunta, ja missään näistä yksikään ehdokkaista ei ole uskaltanut vielä silittää vastakarvaan. Perussuomalaisten ehdokas Jussi Halla-aho on väläyttänyt välillä erimielisyyttään, mutta hänkin hyvin hillitysti.

Selvästi on lähdetty liikkeelle herrasmiessäännöin, ja välillä ehdokkaiden välinen harmonia on jopa kiusallista kuunneltavaa.

Toki tilanne on harvinainen. Harvinaisen siitä tekee se, että meillä todella on monta hyvää ehdokasta. Ei kuitenkaan yhdeksää, kuten on useaan otteeseen kuultu mainittavan, mutta mielestäni kolme heitä on ainakin.

Demarit korvasivat viimein pahvijutan ja puolue sai kaivettua oikean Jutan kameroiden eteen. Katsoessamme kalenteria voinemme kuitenkin todeta, että Jutta Urpilainen (sd.) liittyi leikkiin mukaan aivan liian myöhään, toisin teki valitsijayhdistyksen Mika Aaltola, joka puolestaan pystytti kampanjatelttansa aivan liian varhain. Urpilaiselta löytyisi varmasti sitä Aaltolan peräänkuuluttamaa tietoa, taitoa ja rohkeutta, mutta onko vaalijunan vauhti jo liian kova?

Valitsijayhdistyksen kautta ehdolla oleva Pekka Haavisto on saanut itselleen kaksi todellista haastajaa, joista ainakin toinen voi laittaa tälle ennakkosuosikkina pidetylle konkaripoliitikolle kunnolla kampoihin, ollen tällä hetkellä vähintään tasalukemissa.

Keskustan Olli Rehn voi vedota saulimaisen tyylinsä kanssa oman puolueensa ulkopuolisiinkin äänestäjiin, jotka todella haikailevat marlboromiehen perään.

Jos keskustelun, tai oikeastaan koko vaalien, sävy säilyy loppuun saakka näin säyseänä, niin gallupienkin mukaan uusi manttelinperijä löytynee näistä neljästä setämiehestä, aakkosjärjestyksessä; Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Olli Rehn ja kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb. Kuinka paljon peliin mukaan saapunut Urpilainen pystyy järisyttämään tätä nelikkoa, se jää nähtäväksi.

Loppukaneetiksi lainaan yhden ehdokkaamme niinkin ympäripyöreää lauselmaa kuin; näköpiirissä oleva todellisuus. Mitä kyseisellä lausahduksella ehdokas tarkoitti, sitä on mahdoton sanoa, sillä itse kommenttihan ei tarkoita suomen kielellä mitään, se vain kuulostaa hienolta.

Ja tämähän se on vaalien suurin viehätys, arvella voi, mutta ennustaa ei.

Tasapuolisuuden nimissä mainitsen myös mainitsematta jääneiden ehdokkaiden nimet: Harry Harkimo (liik.), Sari Essayah (kd.) ja Li Andersson (vas.). Heille en vain löytänyt sijaa tässä kirjoitelmassani.