Lahjavesuri vei metsäalalle – yli neljäkymmentä vuotta leipää metsästä
Vuodesta 1979 metsästä leipänsä saanut, ilomantsilainen Pertti Jeskanen jää eläkkeelle pitkän työuransa jälkeen kesän päätyttyä elokuussa. Toukokuussa hän jää nauttimaan lomistaan.
– Ekan tilini sain -77 pystymitalta Haapovirran Kivilahdessa, Stora Enson metsäasiantuntijan vakanssilta eläkkeelle lähtevä Jeskanen kertoo.
Armeijan jälkeen hän teki metsurin töitä vuoteen 1983, jolloin suoritti Savonlinnassa työnjohtajakoulutuksen, jonka myötä aloitti marraskuussa 1987 silloisen Enso Gutzeitin leivissä korjuutyönjohtajana Tuupovaarassa, jossa työskenteli viitisen vuotta. Koulun jälkeen hän työskenteli muutaman vuoden Ilomantsin metsänhoitoyhdistyksessä.
– Kun tuli siirtomahdollisuus Ilomantsiin niin tartuin siihen, ja palasin synnyinseudulle 1990-luvun alussa. Olen viihtynyt, Enso on ollut hyvä työnantaja. Kun taloon pääsin, olen halunnut olla työnantajalle lojaali, ja olla pitkän kaavan mukaan.
Epäilystä siitä, etteikö hän olisi viihtynyt työssään ei ole, koska ura on ollut pitkä.
– Ehkä minut aikanaan usutettiin alalle. Sain sisaruksilta rippilahjaksi vesurin, ja se ohjasi ammattiin, mies tuumii.
Ammattiaan hän päivitti työn ohessa 1990-luvulla kahteen kertaan. Ensin puukaupallisella insinööritutkinnolla ja muutama vuosi myöhemmin metsätalousinsinöörin amk-tutkinnolla.
Monia muutoksia
Kun Jeskanen tuli firmaan, Ilomantsin piiriesimiespiirillä oli 22 toimihenkilöä.
– Nyt samalla alueella on viisi. Ja niitä, joita taloon tuloni aikaan oli, ei ole töissä enää yhtään.
Henkilömäärän vähenemiseen ovat Jeskasen mukaan vaikuttaneet työtapojen muutokset ja tietokoneiden tulo.
– Manuaalikauppakirjat muutettiin tietokonepohjiin ja ala digitalisoitui.
Työuransa isoimpana muutoksena Jeskanen pitää monitoimikoneiden tuloa 1980 – 90-luvun taitteessa.
– Alussa melkein kaikki tehtiin metsurityönä, joita oli meilläkin toista sataa. Nyt ei ole yhtään. Tarvittava metsurityö ostetaan yksityisiltä. Muutoksen aikaan osa metsureista kouluttautui motokuskeiksi.
Enso Gutzeitin aikaan yhtiöllä oli myös omia tiloja.
– Nyt ne omistaa Tornator, kun maapohjat yhtiöitettiin.
Ei samanlaisia päiviä
Työuraansa Jeskanen luonnehtii mielenkiintoiseksi ja antoisaksi.
– On oppinut tuntemaan Tuupovaaran ja Ilomantsin alueet. Asiakkaita on ehtinyt olla paljon, eikä päivät ole olleet samanlaisia. Periaatteessa olisin voinut vielä jatkaakin töissä, mutta alkaa jo väsyttää. Tehköön nuoret, heille muutokset ovat helpompia ja oppivat asiat nopeasti.
Metsäalalla työuransa tehnyt mies viihtyy luonnossa myös vapaallaan. Eläkkeellä on enemmän aikaa mieleisiin tekemisiin kuten lintujen seuraamiseen ja valokuvausharrastukselle.
– Kesällä ulkoilen raivaussahan kanssa ja liikun muutoinkin luonnossa. Syksyllä paneudun pienpetojen pyytämiseen. Hirviporukassa menee vain muutama päivä, kun nykyisin hirvimetsästys on nopeasti ohi.
Jeskanen tuumii, että jouten hän ei osaa olla.
– Jotain tekemistä pitää aina olla. Näin keväällä luonnossa on paljon seurattavaa. Sählyporukassa käyn pelaamassa. Järjestötoiminnan ajan mahdollisimman vähiin, jotain toimintaa jätän mielenvireydeksi, Jeskanen tuumii.
Metsäala on ollut mieleinen
Heinävaaralainen Minna Pulkkinen aloitti pari kuukautta sitten metsäasiantuntijana puunostossa Stora Enson Ilomantsin toimipaikassa. Metsätalousinsinööriksi hän valmistui 2004 ja päivitti osaamistaan yamk-tutkinnolla 2018.
Pulkkisen työuralla on metsäisiä vuosia Joensuun kaupungilla, jossa hän työskenteli metsäsuunnittelijana, ympäristösuojelusuunnittelijana ja kaupungin metsätalousinsinöörin viransijaisena. Ennen Stora Enson pestiä Pulkkinen työskenteli Metsäkeskuksella.
– Olin kolme vuotta projektipäällikkönä ja luonnontuotealan hankkeen yritysasiakkuusneuvojana.
Metsäala ehti tulla tutuksi myös Metsänhoitoyhdistyksellä työskennellessä.
– Ilomantsiin oli mukava tulla töihin. Tämä on tuttava paikka, kun olin täällä 2002 – 07 riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana.
Metsäala on ollut Pulkkiselle mieleinen valinta.
– Aikanaan Ilomansissa lukion käytyäni luin oikeustieteellisen pääsykokeisiin, mutta poika ilmoitti silloin tulostaan ja se ala jäi siihen. Opiskelin metsäalan Joensuussa nuorena äitinä ja kyllä tämä on oma ala, hän pohtii.
Ostokohteet tutuiksi
Pulkkisella on kokemusta niin metsänomistajan näkökulmasta kuin ostajankin puolelta.
– Mhy:ssä ja kaupungin tehtävissä olin puukauppojen parissa myyjän roolissa, nyt asioita on tarkasteltava kauppakirjan toiselta puolelta. Tähän työhön on ollut mahdottoman hyvä perehdytys. Työtehtävät ovat moninaiset, mutta niihin olen saanut tutustua Pertin rinnalla, joka on tässä vielä toukokuun alkupuolelle asti. Vasta käytiin opettelemassa hiihtämistä metsässä, Minnna Pulkkinen virnistää.
Puunostaja käy metsäkohteissa kartoittamassa tilanteen.
– Pitää tietää mitä ostaa. Kartoitetaan myös metsänhoitotyöt, että voidaan tehdä kokonaisvaltainen tarjous.
Stora Enso ostaa kaikkia puutavaralajeja, ja antaa hintatarjouksen erilaisista leimikoista.
– Mieluisimpia ostokohteita ovat tällä hetkellä kesäkorjuukelpoiset harvennusleimikot. Hintataso on hyvä, Pulkkinen vinkkaa.
Perjantaina 12. huhtikuuta puolen päivän kahtapuolen Stora Enson Ilomantsin toimipaikassa on kahvittelutilaisuus, jossa pääsee tutustumaan uuteen puunostajaan, Minna Pulkkiseen, ja juttelemaan myös eläkkeelle jäävän Pertti Jeskasen kanssa.