play

Isänpäiväonnittelut: Markus Pesoselle malli isän ja lapsen yhteisiin hetkiin tuli omasta lapsuudesta

Isänpäivän alla marraskuisena iltapäivänä ovat Markus Pesonen ja sylistä pian kuorma-auton ohjaamoon nouseva Mitja Pesonen lähdössä viemään kuormaa asiakkaalle.

Isänpäivän alla marraskuisena iltapäivänä ovat Markus Pesonen ja sylistä pian kuorma-auton ohjaamoon nouseva Mitja Pesonen lähdössä viemään kuormaa asiakkaalle.

Toimitus

Sirpa Sutinen

Tuupovaaralainen Markus Pesonen on yrittäjä ja kolmevuotiaan Mitjan isä. Lapsensa alkutaipaleelta nousee Pesoselle mieleen huomio kodin äänimaailmasta.

– Aika monta itkua rikkaampi. Siis lapsen itkua, hän naurahtaa ja selittää, että monenlaiset tilanteet on pikkuinen itkulla kommentoinut.

Pesonen on oppinut, että pikkulapselle on arjen rytmi tärkeä.

– Tekemistä ja touhuamista on koko ajan oltava paljon. Ruokaa ja lepoa oikeaan aikaan.

Ajan käyttö onkin isän ja yrittäjän rooleissa sovitettava yhteen. Yrittäjän arjestaan hän kertoo viime vuosina karsineensa aimo annoksen iltatöitä pois.

Iltatöiden vähentäminen ja yhteinen aika perheen kanssa lisääntyi parisen vuotta sitten kotitalon perusteellisen ja aikaa vieneen remontin yhteydessä. Viikonloput hän näkee nykyisin mielellään vapaana.

Lapsi mukana töissä

Ihan kokonaan ei iltatöitä ole pikkulapsiarjen takia tarvinnut karsia. Yhteistä aikaa voi isälle ja pojalle yllättäen löytyä myös isän työmaalta. Pesosen ja hänen veljensä yrityksen arkeen kuuluu soranajoa, maanrakennusta ja talvisin lumien aurausta. Yrityksen kalustoon kuuluu muun muassa neljä kuorma-autoa, pyöräkuormaaja, traktori, telakaivinkone ja kuljetuslavetti. Listahan on kuin suoraan pikkupojan toivomuslistalta.

– Nyt Mitja on ollut aina joskus mukana. Yhden aamupäivän päiväkodin syyslomalla poika oli mukana soranajossa. Tehtiin eväät ja lähdettiin töihin. Mielellään poika istuu kyydissä.

Pesonen tarkentaa, että tavallisesti voi tunti, parhaimmillaan kolmekin tuntia olla yhteistä työaikaa lapsen kanssa.

– Lapsen ehdoilla aina mennään. Eikä tietysti joka paikkaan oteta mukaan. Ja vain lapselle sopivaan aikaan.

Usein nimenomaan Mitja vaatii päästä isän mukaan töihin, jos lähtö osuu lapsen ollessa kotona.

– Itku tulee, jos ei pääse mukaan.

Lapsen kanssa Pesonen korostaa tekevänsä töissä vain mukavia asioita. Kiire ei silloin kuulu kyytiin.

Malli omasta lapsuudesta

Talvella on toki auraukset ajettava säiden mukaan. Lunta sataa myös öisin ja tiet on oltava aurattuna aamuvarhaiselle. Mutta pienillä hiekotus- ja aurauskeikoillakin on Mitja jo ollut isän mukana.

Pesonen muistaa itsekin kulkeneensa yrittäjäisänsä mukana työmaalla jo hyvin varhain.

– Sieltä se juontaa juurensa. Malli on selvä.

Hän muistaa, että isän mukana töissä kulkeminen tuntui mukavalta.

– Olihan se siistiä. Mielellään sitä lähti isän mukaan.

Mitja on pienestä vauvasta asti kulkenut isän mukana pieniä matkoja kuorma-auton kyydissä niin, että äitikin oli mukana. Ensimmäisen kerran Mitja läksi yksin isän kyytiin noin pari vuotiaana.

Liikkeellä lasten kanssa

Vapaa-ajalla Markus Pesonen liikkuu itsekin mielellään ja mukana on luonnollisesti Mitjakin.

– Yhdessä lähdetään liikkeelle.

Tuupovaaran lähiliikuntapaikalla ja pyöräretkillä ovat mukana myös joka toinen viikko Pesosilla asuvat 6- ja 10- vuotiaat bonuslapset.

– Tasavertainen on totta kai oltava kaikille.

Vuoroviikoin vaihtuva perhekoko on Pesosen mukaan yhteisellä suunnittelulla hyvin ratkeava yhtälö. Yhdessä tehdään mukavia asioita.

Lapsiperhearkea miettiessään Pesonen pohtii, että parasta on nähdä lapsen oppivan ja onnistuvan.

– Voi nähdä jopa, että on itsekin tehnyt jotain oikein.

Haasteitakin arjessa toki on.

– Rajat pitää olla joka hommassa, etenkin ruutuajoissa.

Hän korostaa, ettei lapsiperheessä mitään tehdä vasemmalla kädellä, vaan läsnä on oltava oikeasti.

– Mikään ei ole itsestään selvää. Kaiken eteen on tehtävä työtä.

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta