Eläkeliiton toukosiunaus pidettiin Mikkolan tilalla kesäisessä säässä
Mikkolan tilan isäntä Arto Haaranen piti viljavakkaa Eläkeliiton toukosiunauksessa, jossa viljan siunasivat isä Vesa ja vs. kirkoherra Tuomo Käyhkö. Kuva: Mervi Nevalainen
Aurinko helli ja pieni tuulenvire vilvoitti Eläkeliiton toukosiunaukseen osallistuneita Mikkolan tilalla Hakovaarassa. Tilaisuus alkoi tutulla Suvivirrellä.
Tilan kolmas isäntä, Arto Haaranen, kertoi reilulle kolmellekymmenelle osallistujalle, että tila on siirtolaistila.
– Isovanhempani ovat tulleet tähän vuonna 1945 Möhkön takaa Majaniemestä. Isäni otti tilan nimiinsä 1960-luvun puolivälissä.
Vuodesta 1999 lähtien tila on ollut Arto ja Johanna Haarasella.
– Kaksikymmentä vuotta pidettiin lypsylehmiä ja vuonna 2019 siirryttiin emolehmien kasvatukseen. Niitä on noin kolmekymmentä ja vasikat päälle. Talviaikaan minä ajan puuautoa ja Johanna on tilan ulkopuolella töissä terveydenhoitoalalla.
Haaranen kertoi myös, että perheessä on neljä lasta, joista vanhin on jo täysi-ikäinen ja työelämässä, toiseksi vanhin on ammattikoulussa ja perheen kuopukset ovat seitsemännellä luokalla.
– Aikoinaan tällä kylällä oli kuusitoista taloutta, joissa kaikissa oli lehmiä. Nyt enää meidän tilalla. Hakovaara-Kirvesvaara -alue on kulttuurihistoriallinen alue. Yritämme vaali tätä aluetta ja sen historiaa, Arto Haaranen totesi.
Kylvöpsalmi ja virsiä
Eläkeliiton Ilomantsin yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Kiema kertoi, että ekumeeninen toukosiunaus omaa 20 vuoden perinteet.
Hän myös luki Kylvöpsalmin, jonka ensimmäisessä jakeessa todetaan näin: Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta / sinä teet sen hedelmälliseksi. / Jumala, sinun virtasi on vettä täynnä. / Sinä kasvatat sadon ihmisille, / pidät maasta huolen.
Mikkolan tilalla toukosiunauksen suorittivat Ilomantsin evankelisluterilaisen seurakunnan vt. kirkkoherra Tuomo Käyhkö ja Ilomantsin ortodoksisen kappeliseurakunnan edustajana isä Vesa.
Kirkkoherra Käyhkö puhui siunauksesta, jota voi olla monenlaista.
– Lähtijälle toivotaan siunausta matkaan, siunausta voidaan toivottaa myös monessa muussa kohtaa. Joku on siunattu jollakin erikoispiirteellä, esimerkiksi hyvällä matematiikkapäällä. Sekin on siunaus, jos on hyvä toisten naurattaja. Koti ja koulu voidaan siunata ja siunataanpa joskus autojakin. Siunausta pyydetään Jumalalta, että asiat menevät kohtuudella.
Kirkkoherra muistutti, että kaikki ei välttämättä mene kuitenkaan niin kuin on pyydetty.
– Toukoa siunatessakin tiedetään, että ollaan suuremman edessä. Säät eivät aina välttämättä ole suotuisat viljelijälle. Suomessakin on koettu nälkävuodet, ja niiden jälkeen on tehty monia kiitosvirsiä, kuten Suvivirsi.
Toukosiunauksen viimeisen virren aikana isäntä Arto Haaranen kylvi siunattua kauraa peltoonsa. Kuva: Mervi Nevalainen
Osallistumisesta virkistystä
Toukosiunauskahvit tarjottiin Sonkajan Erän majalla.
– Kun toukosiunauspäivästä sovittiin, emme tienneet, mikä sää on. Tuleeko vaikka räntää, niin järjestettiin kahvitus majalle, jossa on katto pään päällä ja kaikille istuimet, Haaranen totesi.
Ilomantsilaiset Anja ja Niilo Hiltunen ovat osallistuneet toukosiunaukseen useasti.
– Voi olla kymmenen vuotta, kun on oltu Eläkeliitossa mukana, ja siitä lähtien on oltu myös toukosiunauksessa. Kevät saa lähtemään mukaan tänne toisten seuraan, Anja Hiltunen totesi.
Ahkerasti he osallistuvat myös muihin Eläkeliiton järjestämiin tapahtumiin.
– Teatterissa on oltu ja muutoinkin. Nämä yhteiset jutut tuovat virkistystä eläkeläisten päiviin.
Eila Piippo toi tilaisuuteen Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piirin terveiset.
– Viime sunnuntaina vietettiin Eläkeliiton kirkkopyhää ja siellä sovittiin, että ensi vuoden toukokuussa Eläkeliiton Ilomantsin yhdistys järjestää piirin kirkkopyhän täällä evankelisluterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa.
