Lasse Auvisen kolumni: Niin sanottu paha

Jo Konrad Lorenz pohti aikoinaan kysymystä pahuuden olemuksesta ja sitä onko iso paha susi todella paha. Jos asiaa kysytään susihukkaselta niin tuskin susi kokee itseään pahaksi. Myöskään verenimijät lude, täi tai itikka tuskin tuntevat olevansa pahoja, ja terroristikin kokee olevansa vain hyvällä asialla.

Koko ravintoketjussa eläinten toistensa syömisessä on myös tarkoitus ja pahuus on siitä kaukana.

Ihmisten kesken taas kilpaillaan toisia alas polkien, jotta saavutettaisiin paremmat asemat elämäntaistelussa. Kilpailu ja nokkiminen alkaa jo esikoulussa ilmeten kiusaamisena, joka jatkuu koko kouluajan. Ajan kuluessa kiusaaminen muuntuu sitten työpaikkakiusaamiseksi. Jotkut uskovatkin, että omanarvontunne kasvaa, kun oikein halveksii ja nälvii lajitovereita. Nuoret kehittyvät nykyisin yhä nuorempina, joten myös väkivaltaan pätevöidytään jo peruskoulussa. Ei enää riitä, että uhrilta varastetaan merkkilenkkarit, vaan viedään myös henki. Katuväkivaltaa ei harjoiteta yksin, vaan se edellyttää porukan innoittamaa rohkeutta tai tyhmyyttä. Pahuutta on laajennettu myös sosiaaliseen mediaan ansiokkaasti, ja mediassa nälviminen on täysin pidäkkeetöntä ja pysyvää. Pahuudella ei saavuteta onnea, eikä ainakaan muiden onnen tuhoamisella.

Tuntuu siltä, että elämämme on vain hyvän ja pahan välistä taistelua, joten ei ole mikään ihme, että pahantekeväisyys voittaa hyväntekeväisyyden. Maailman johtajatkin ovat palanneet voimapolitiikkaan ja väkivaltaisiin ratkaisuihin. Myös rauhanteko on muuttunut mahdottomaksi, sillä nykyinen villinlännen filosofia on ottanut meistä niskalenkin. Vihollinen tulee ja tappaa, joten tsehovilainen kompromissi on mahdoton, sillä siinä kaikki kärsivät, mutta kukaan ei kuole.

Nykyajan päättäjät eivät harrasta enää nimeksikään diplomatiaa, eivät edes tapaa kasvokkain – kuin silloin ennen. Olemme unohtaneet, että sodassa ei voi voittaa kuin rauhan, muu kaikki on vain tappiota. Veteraanit muistuttivat meille: rauha ei ole koskaan liian kallis, joten sen puolesta kannattaa vaikka rukoilla, kuten hekin tekivät.

Kaikista väkivallanmuodoista sota on pahin ja myös rikos ihmisyyttä vastaan. Eivät kaikki venäläiset ole kollektiivisesti syyllisiä erikoisoperaatioon. Jälleen kerran huomaamme, että valta turmelee ja absoluuttinen valta pimentää vintin lopullisesti. Sotaa puolustellaan aina sanomalla, että tämä on nyt se viimeinen sota, joka korjaa kaikki vääryydet, eli halutaan se lopullinen ratkaisu.

Viisaat sanovat, että maailman pahuus alkaa ihmisestä.