Järkytyin lukiessani Siun soten uutta palvelustrategialuonnosta. Kun vertasin sitä voimassa olevaan palveluverkkosuunnitelmaan, näin siinä ansan: jos nykyiset palveluja koskevat kirjaukset jätetään pois, mikä estää lähipalvelujen karsimisen yhä uudelleen?
Nykyisessä palveluverkkosuunnitelmassa on nimetty seitsemän pitäjien palvelupistettä sekä kuvattu sote-asemien vähimmäispalvelut: lääkäri- ja hoitajavastaanotot, näytteenottoa, ikääntyneiden palveluja, sosiaali- ja vammaispalveluja sekä äitiys- ja lastenneuvola saman kunnan alueella.
Uuden luonnoksen kartalta palvelupisteet puuttuvat, eikä soteasemien vähimmäispalveluista ole vastaavaa luetteloa. Liikkuvia lähipalveluja luvataan, mutta ei kerrota, missä niitä saa, mitä ne sisältävät tai kuinka usein ne tulevat paikalle.
Myös sote-keskusten nykyiseen palvelukuvaukseen kuuluvat vuodeosastot puuttuvat luonnoksesta. Samaan aikaan aluehallitus on hyväksynyt neuvottelutuloksen, johon liittyy Lieksan ja Ilomantsin kuntoutussairaaloiden sulkemisen valmistelu. Arviointi- ja kuntoutuspaikkojen kehittäminen ei saa pidentää sairaalahoitoa tarvitsevien matkoja entisestään.
Luonnos ei vielä päätä yksittäisten palvelujen lopettamisesta. Jos valtuusto kuitenkin hyväksyy sen ilman nykyisiä palvelukirjauksia, se avaa oven uusille supistuksille. Luonnoksen mukaan aukioloaikoja ja palveluvalikoimaa voidaan muuttaa myös henkilöstövoimavarojen perusteella.
Tarkemmista järjestämissuunnitelmista päättää aluehallitus jo nykyisin. Jos valtuusto hyväksyy aiempaa väljemmät palvelukirjaukset, se antaa aluehallitukselle enemmän liikkumavaraa päättää palvelujen sisällöstä ja aukioloajoista. Sote-asema voi silloin jäädä kartalle, vaikka sen palveluja vähennettäisiin pala palalta. Tätä en voi hyväksyä. Sote-keskukset, sote-asemat ja niitä täydentävät palvelupisteet sekä niiden vähimmäispalvelut on määriteltävä selkeästi valtuuston hyväksymässä suunnitelmassa.
Viranhaltijoiden puheista minulle on aluevaltuutettuna jäänyt käsitys, että nykyistä palveluverkkoa pidetään hyvänä. Miksi sen palveluja koskevia kirjauksia nyt väljennetään? Verkkoa on jo karsittu kivuliaasti. Reunakuntien asukkaat ovat menettäneet palveluja ja matkat hoitoon ovat pidentyneet.
Keskittämisen tie on kuljettu loppuun. Pohjois-Karjala on laaja maakunta, jossa kaikilla ei ole autoa, julkinen liikenne on vähäistä ja pitkät matkat aiheuttavat monelle jopa kohtuuttomia kustannuksia. Jos palveluja viedään yhä kauemmaksi, miten turvataan perustuslain edellyttämät riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut jokaiselle?
Taloutta on tasapainotettava toimintaa tehostamalla. Jo karsittuja lähipalveluja ei saa jättää uusien leikkausten armoille.
Kirjoittaja on Juuan apteekin apteekkari ja Pohjois-Karjalan aluevaltuuston 1. varapuheenjohtaja.