Hyvinvointialuejohtaja Kirsi Leivonen vastaa poliitikkojen sote-syytöksiin: "Moraalikadosta on turha puhua"
Hyvinvointialuejohtaja Kirsi Leivonen (vasemmalla), hallintojohtaja Ilkka Naukkarinen ja aluevaltuuston puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) aluevaltuuston budjettikokouksessa viime joulukuussa. Soten rahoituskriisikeskustelussa jopa aluevaltuustoja on ehdotettu lopetettaviksi. Kuva: Juha Inkinen
Keskustelu hyvinvointialueista kiihtyi loppukesän aikana, kun alueiden yhteenlasketun alijäämän arvioitiin kasvavan 1,45 miljardiin euroon tänä vuonna.
Kysyimme hyvinvointialuejohtaja Kirsi Leivoselta, missä jamassa on Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen talous, ovatko hyvinvointialueet moraalikadon vallassa ja mistä voidaan vielä säästää.
Muiden hyvinvointialueiden tapaan myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen vuosien 2024–26 talousnäkymät ovat hyvin vaikeat.
Vuoden 2024 talousarvio laadittiin 15 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Heinäkuun lopun tilanteessa alijäämäennuste on 32 miljoonaa euroa eli 17 miljoonaa euroa yli budjetoidun.
Hyvinvointialueiden alijäämien kasvua on kuvattu muun muassa moraalikadoksi. Leivonen muistuttaa, että Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on jatkettu kuntayhtymäkaudella opittua tiukan taloudenpidon linjaa.
– Alueella, jolla on vuodesta 2016 lähtien leikattu kaikesta mahdollisesta, on paljon vaikeampaa löytää vielä uusia säästöjä. Lisäksi rahoitusmalliin sisältyvä siirtymätasaus leikkaa alueemme tarveperusteista rahoitusta yli 60 miljoonaa euroa vuosittain. Valtionrahoitus ei yksinkertaisesti riitä kattamaan alueemme väestön suurta ja alati lisääntyvää palvelutarvetta.
– Moraalikadosta on turha puhua. Meillä sekä poliittinen että virkahenkilöjohto tekevät kaikkensa sen eteen, että pohjoiskarjalaisille kyetään järjestämään riittävät palvelut nyt ja tulevaisuudessakin, Leivonen jyrähtää.
Leivosen mukaan Pohjois-Karjalassa asiakaspalvelujen ostot selittävät 11 miljoonaa euroa menoylityksistä. Ne ovat menoja, jotka liittyvät asiakkaiden hoitoon ja palveluun esimerkiksi muilla hyvinvointialueilla tai hoitolaitoksissa.
Vuokratyövoiman käyttö on ollut kuusi miljoonaa euroa budjetoitua runsaampaa työvoimapulan vuoksi.
Lisäksi tänä vuonna hyvinvointialueen talousarviossa varattiin 15 miljoonaa euroa lakisääteisten palvelujen saatavuuden parantamiseen.
– Esimerkiksi leikkausjonojen purkaminen näkyy nopeampana hoitoon pääsynä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa mutta on samalla lisännyt kustannuksia, Leivonen kertoo.
Yt-neuvottelut johtavat yhteensä tuhansien henkilötyövuosien vähentämisiin Suomen hyvinvointialueilla. Myös Pohjois-Karjalassa on ollut käynnissä palvelustrategian ja -verkon valmisteluun liittyvät jatkuvat yt-neuvottelut.
– Tiukan taloudenpidon ja keväällä käynnistetyn säästöohjelman avulla olemme toistaiseksi onnistuneet välttymään henkilöstön lomauttamisilta tai irtisanomisilta. Viime vuonna syntyneestä 23 miljoonan euron alijäämästä ja kuluvan vuoden alijäämästä riippuu, minkä suuruiset talouden tavoiteohjelmat on laadittava vuosille 2025 ja 2026. Vuosittaiset menoleikkaukset tulevat olemaan 20–30 miljoonan euron luokkaa, Leivonen laskee.
– Tällaisessa tilanteessa tarvitaan monia erilaisia talouden tasapainottamiskeinoja. Yksi tärkeimmistä on lokakuussa päätöksentekoon tuleva palvelustrategia ja -verkkopäätös ja siihen liittyvät uudenlaiset, kustannustehokkaat ja vaikuttavat palvelujen tuotantotavat.
Suurin osa hyvinvointialueista ei kykene kattamaan taseeseen kertyneitä alijäämiä vuoden 2026 loppuun mennessä.
– Pohjois-Karjalassa alijäämät asukasmäärään suhteutettuna ovat maan pienimmästä päästä. Poliittinen- ja virkajohto on sitoutunut siihen, että alijäämät saadaan katettua lakisääteisessä ajassa, Leivonen vakuuttaa.
Tähän tarvitaan Leivosen mukaan poliittista päätöksentekokykyä ja rohkeaa palvelutuotannon uudistamista.
– Lakisääteisten palvelujen turvaamisesta, organisaation veto- ja pitovoimasta ja koko maakunnan elinvoimasta on pidettävä huolta.
Valtiovarainministeriö voi käynnistää arviointimenettelyn, mikäli hyvinvointialueella ei ole uskottavaa muutosohjelmaa talouden tasapainottamiseksi.
Leivosen mukaan tämän hetkisen tiedon mukaan alueita ei olla yhdistämässä toisiinsa tämän hallituskauden aikana.
THL julkaisi heinäkuussa hyvinvointialueiden tuottavuutta koskevat vertailutiedot. Alueiden tarvevakioiduissa menoissa on merkittäviä eroja.
– Vuonna 2023 Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella palvelut tuotettiin 15 prosenttia keskimääräistä edullisemmin. Palvelutuotannon kustannukset eri hyvinvointialueilla vaihtelevat sadoilla euroilla asukasta kohden. Nyt vallalla olevasta kriisipuheesta tulisi siirtyä tarkastelemaan alueiden tuottavuuserojen taustalla olevia rakenteellisia ja toiminnallisia syitä. Kustannustehokkaasti toimivia hyvinvointialueita tulee palkita eikä rangaista, kuten nykyinen rahoitusmalli tekee, Leivonen vaatii.
Leivosen mukaan rahoitusmalliin sisältyvä siirtymätasausleikkaus tulisikin poistaa ja siirtyä puhtaasti tarveperusteiseen rahoitukseen.
– Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa on myös vähähyötyisiä palveluja tai toimintoja, joita voidaan tutkittuun tietoon perustuen karsia palveluvalikoimasta, Leivonen arvioi.
Leivonen muistuttaa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen uudistaminen ei voi teoriassakaan tapahtua nopeasti.
– Kyseessä on historiallisesti suurin sote-palvelujärjestelmän uudistus, jonka tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Onnistumisen edellytyksenä on organisaatiokulttuurin muutos, joka voi onnistua vain alan ammattilaisten ajattelun, asenteiden ja toimintatapojen muuttumisen seurauksena. Myös johtamisen on uudistuttava.
Leivosen mukaan asetelma, jossa valtiovarainministeriö vastaa hyvinvointialueiden ohjauksesta sosiaali- ja terveysministeriön tuella, näkyy julkisessa keskustelussa.
– Hyvinvointialueiden lakisääteinen perustehtävä eli sosiaali-, terveys- ja turvallisuuspalvelujen järjestäminen alueidensa asukkaille tahtoo hukkua julkisen talouden leikkauspuheiden alle. Tarvitaan enemmän arvokeskustelua ja myös alan toimintaa ohjaavan lainsäädännön tarkastelua.
Hyvinvointialuejohtaja Kirsi Leivosen mukaan haasteista huolimatta Pohjois-Karjalassa on positiivisen tekemisen meininki.
– Rukkaset eivät ole pudonneet, vaan hihat on kääritty ylös ja ryhdytty toimeen. Ponnistelemme yhdessä entistä pontevammin pohjoiskarjalaisten hyväksi. Jokainen voi osaltaan osallistua näihin talkoisiin pitämällä mahdollisuuksiensa mukaan huolta omasta ja läheistensä terveydestä, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Hyvinvointialueiden johtajien maanantaina antaman yhteisen tiedotteen mukaan vilkkaasta hyvinvointialueiden taloutta koskevasta keskustelusta huolimatta sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole kriisissä ja lakisääteiset palvelut turvataan.
Hyvinvointialuejohtajien mukaan sote-menot eivät ole kasvaneet hyvinvointialueiden perustamisen vaan inflaation, palkkaratkaisujen, palvelutarpeen lisääntymisen ja koronan jälkeisen hoitovelan takia.
Suomessa on 21 hyvinvointialuetta. Uudellamaalla on erillisratkaisu, jossa Helsingin kaupunki vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä alueellaan ja HUS-yhtymä erikoissairaanhoidon järjestämisestä koko Uudellamaalla.
