Nimipäiväonnittelut: Koverossa asuva Vesa Takala pitää perinnerakentamisesta

Parinkymmenen vuoden ajan hän on kunnostanut mummolaansa Rääkkylän Rasivaarassa.

– Kun se tuli omistukseeni, mietinnässä oli, kutsutaanko palokunta tekemään harjoitustyötä vai mitä sille tehdään. Päätettiin kuitenkin kunnostaa, Vesa Takala kertoi.

Toista sataa vuotta vanhan maatalon pihapiirin rakennuksia Takala on kunnostanut 1950-luvun malliin. Pihapiirissä ollut savusaunan katto oli jo ehtinyt romahtaa.

– Sekin meinattiin hävittää joko polttamalla tai kaivinkoneella jyräämällä. Tutkittiin sitä, ja huomattiin, että siinä on myös lujia hirsiä.

Osittain romahtanut savusauna purettiin ja ehjät hirret otettiin talteen.

– Pienen matkan päähän koottiin uusi sauna. Siihen tuli puolet vanhoja ja puolet uusia hirsiä.

Sama Parviaisten suku on asuttanut Rasivaaran tilaa 1745-luvulta lähtien.

– Vähän sukurasite velvoittaa, että pidän tilaa kunnossa, Vesa Takala nauraa heleästi ja jatkaa, kun on mahdollista huollan, että rakennukset jäävät seuraaville sukupolville hyvässä kunnossa.

Takala on kunnostanut pihapiirin rakennuksia entistä vaalien. Ohjeita hän tarkastelee museoviraston rakennuskortistosta.

– Talon ikkunoiden alaosissa oli tuohta eristeenä. Sitä sinne laitettiin nytkin, sata vuotta ollut, niin ei tarvitse vaihtaa nytkään, hän pohti.

Menneenä kesänä sauna oli tarkoitus maalata.

– Punamultaa oli tarkoitus keittää, mutta oli muita kiireitä, joten se jäi. Pari sataa litraa sitä aina olen keittänyt, niin siitä on riittänyt joillekin kavereillekin.

Savusaunan löylyihin pääsi tänä kesänä eläkeläispapistoa ja alkusyksystä nuorempaa papistoa.

Rakennuskohteissa hän on saanut tukea tuttaviltaan.

– Rääkkylän Rasivaarassa on luojan kiitos aivan mestaritimpureita, joita olen saanut avuksi, yhdessä tehdään. Kylällä on myös vallanmainio rautakauppa, josta löytyy rakennustarvikkeet ja makoisat Hyttisen Anun karjalanpiirakat. Tarjonta on siis monipuolinen.

Digitointia ja liikuntaa

Takala on innokas valokuvaaja.

– Se on toinen mieleinen puuha, nyt vähemmän kuvaan, enemmänkin yritän laittaa kuvia digitaaliarkistoon.

Hänellä on valokuvanegatiiveja vuosikymmeniltä.

– Valokuvaan negatiivin hyvällä kameralla valopöydän kautta, käännän kuvan tietokoneella positiiviksi. Tällä tapaa saa tehtyä nopeammin kuin jos skannaisi negatiivit kuviksi.

Kuvatessa kamera tallentaa koodikuvan, jonka hän merkkaa negatiivikansioon.

– Jos kuvasta sitten tarvitsee oikein hyvän kuvan, negatiivi löytyy helpommin ja sen voi sitten skannata.

Usein Vesa Takala hyppää myös sähköavusteisen polkupyöränsä satulaan.

– Minulla oli polvivaivoja, nyt molemmat on leikattu ja niissä on tekonivelet. Pyöräily oli hyvä polvien kuntouttamisessa ja siitäpä se jäikin päälle. Usein poljen Koverosta Rääkkylään, matkaa tulee noin 80 kilometriä.

Sanojensa mukaan hän on oppinut käyttämään sähköavustusta sopivasti.

– Akun kestoksi luvattiin 75 kilometriä, nyt kun käytän sitä säästeliäästi, niin se riittää koko matkalle Koverosta Rääkkylään. Tämä pyörä on erittäin hyvä, ollut minulla ehken viisi vuotta.

Talvisin hän hiihtää.

– Murtomaahiihto on hyvä laji. Aiemmin kovastikin laskettelin, se on jäänyt vähemmälle, kun ladulle pääsee kotiovelta. Toki käyn laskettelemassakin, jos on aikaa ja kaveri on menossa, niin lähden mukaan.

Palvelustehtäviä edelleen

Ilomantsin Parppeinvaaralla syntynyt Vesa Takala toimi 1977 alkaen Ilomantsissa viiden vuoden ajan ortodoksiuskonnon kiertävänä opettajana. Matkapapin virkaan Ilomantsiin hänet valittiin vuonna 1980. Perhe muutti Koveroon vuonna 1982, jossa hän jatkoi matkapapin tehtävässä. Eläkkeelle hän jäi vuoden 2013 alusta ja sitä ennen hän toimi sotilaspappina seitsemän vuoden ajan.

Eläkepäivilläänkin hän on toiminut kirkollisissa tehtävissä silloin tällöin.

– Pappi on vihkimisen jälkeen aina pappi, ellei sitä oteta pois. Yleiskuntoni on suhteellisen hyvä, että pystyy toimittelemaan palveluksia, en aina ole vastuullisena tekijänä, isä Vesa totesi.

Yleensä tehtävä tulee silloin, kun joku sairastuu.

– Olin pitkään alueen pappina, niin kysytään myös siunaamaan vainaja ja olemaan mukana vaikkapa kultahäissä. Palveluksia en ajattele työhommana.

Mieluummin isä Vesa

Sitä, miksi vanhemmat ovat antaneet hänelle nimen Vesa, nimipäiväsankari ei tiedä.

– Jotain voi kuitenkin päätellä, isälläni oli jo vanhempi poika ja tytär ja minä sitten se nuorin, eli jonkinlainen vesa.

Nimestä hänellä on myös mukava tarina. Ortodoksipapeilla käytetään vaan etunimeä, joka yleensä tulee jonkin pyhän mukaan.

– Olen Vesa Pekka. Arkkipiispa Paavali kysyi ennen diakoniksi vihkimistäni, olisitko isä Pietari vai Pekka, kun ei ole Vesa-nimistä pyhää.

Isä Vesa oli kuitenkin asiasta eri mieltä.

– Sanoin, hyvä esipaimen, kyllä Raamatussa mainitaan Vesa jesajan kirjassa kohdassa 56:12.

Paavali sanoi, että taitaahan siellä sellainen maininta olla.

Keskustelun jälkeen isä Vesa jäi pohtimaan sanoikohan hän asian oikein.

– Tuossa kohdassa lukee, ”Tulkaa, minä hankin viiniä, ryypätkäämme väkevätä; olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin ylenpalttisen ihana.” Oikea kohta, jossa Vesa mainitaan on Sakarja 5:12, isä Vesa totesi varsin iloisena.