Blogi: Voisitko sie puolustaa meitä?
Sain eräänä päivänä puhelun ihmiseltä, joka oli huolissaan terveyspalveluiden säilymisestä omalla paikkakunnallaan. Hän pyysi minua diakonina kirjoittamaan johonkin vetoomuksen siitä, että terveyskeskukset palveluineen säilytettäisiin sekä Kiihtelysvaarassa että Tuupovaarassa. Jo nyt palvelut ovat vähentyneet, eikä lääkäriaikoja ole tarjolla. Lupasin hänelle, että pohdin mitä voisin asialle tehdä, vaikka samalla ajattelin, että mitä ihmettä minun sanani voisi tässä asiassa auttaa.
Ensi syksyn kirkon yhteiskuntapäivien yhtenä otsakkeena on ”Hyvinvoivat kaupungit tarvitsevat hyvinvoivaa maaseutua.” Tämä lause on maaseutualueen asukkaan mielestä erittäin mielenkiintoinen. Kuka huolehtii hyvinvoivasta maaseudusta? Jokainen puolustaa ensisijaisesti omaa etuaan. Kunhan oma tontti on puhdas ja hyvinvoiva niin muulta on helpompi sulkea silmänsä. Ketäpä kaupunkilaista lopulta liikuttaa se, onko Tuupovaarassa terveyskeskusta? Tuskin monikaan kaupunkilainen sinne lähtisi lääkäriin, vaikka sinne sattuisi saamaan ajan. Koska sinnehän on pitkä matka! Mutta sen sijaan tuupovaaralaiselle ei ole pitkä matka ajella Joensuuhun lääkäriin. (Huom. Oikeasti matka on molempiin suuntiin sama 54 km)
Pidän erittäin tärkeänä sitä, että maaseudun palveluita ei karsittaisi liikaa. Maaseutu on varmasti monen päättäjän mielestä helppo karsintakohde, kun siellä asuu niin vähän ihmisiä ja monet asiat voi nykyisin hoitaa sähköisestikin. Ymmärrän myös sosiaali- ja terveysalan työntekijäpulan olevan todellinen, eikä tietenkään niiden olemassa olevien työntekijöiden selkänahasta voi repiä yhtään sen enempää kuin nyt jo tehdään. On kuitenkin monelle kohta aika kestämätöntä elää maaseudulla, kun polttoaineiden, sähkön ja ruuan hinnat on niin paljon nousseet ja sitten vielä kaikki palvelut viedään kauemmas.
Kaikilla syrjäseutujen asukkailla ei myöskään ole ajokorttia tai autoa, jolloin elämä pyörii väkisin aika pienellä alueella. Joukkoliikennettä ei tietenkään kaikkialla ole ja jos onkin niin odotteluajat ovat melkoisen pitkiä. Siinä missä Helsingissä juostaan metroon, kun seuraava tulee vasta 3 minuutin päästä niin Kiihtelysvaarassa odotellaan kaikessa rauhassa 3 tuntia seuraavaa linja-autoa, jos meinaa lääkärireissulta päästä kotiin seuraavalle kylälle.
Voidaan sitten sanoa, että ne ovat niitä valintoja, joita elämässä tehdään. Maaseudun ihmiset ovat valinneet asua maalla ja joutuvat sitten elämään sen valintansa kanssa. Kyllähän se on näinkin, mutta jonkun täytyy se ruoka kasvattaa jokaisen kaupunkilaisenkin pöytään. Leipä ei tehtaassakaan viljatta valmistu, eikä liha muodostu kauniiseen vakuumipakkaukseen ilman, että joku on sen eläimen ensin kasvattanut.
Kasviksetkin kasvatetaan useimmiten pelloilla tai isoissa kasvihuoneissa siistien pienten viljelyslaatikoiden sijaan. Ne siis tarvitsevat kaikki aika paljon tilaa, jota ei ole tarjolla kuin maaseudulla. Maalla siis pitäisi myös olla hyvät edellytykset hyvään elämään, että sitten se hyvä elämä mahdollistuu kaupungissakin. Kuka lopulta siis tarvitsee ja ketä? Taidamme kaikki tarvita toisiamme. Toivottavasti maaseutualueen asukkaat eivät joutuisi maksamaan kaikesta isointa hintaa.
Yritän nyt tälläkin tavalla puolustaa meitä maaseudun asukkaita, vaikka se vähän epätoivoiselta välillä tuntuukin.
