Nimipäiväonnittelut: Valma Haapalainen on asunut ikänsä Koitajoen äärellä
Työurallaan ruokatyöntekijänä ollut Valma Haapalainen laittaa ruokaa mielellään myös kesäkeittiössä. Kuva: Mervi Nevalainen
Koitajoen rantatörmällä olevan talon keittiön ja olohuoneen ikkunoista on henkeäsalpaavat maisemat kauniiseen syksyn luontoon. Koitajoen matalalle laskenut vesi kimmeltää auringossa.
– Ei tästä malttaisi kesäiltoina edes nukkumaan lähteä, maisemaan ei vaan kyllästy, vaikka samaa maisemaa olen 77 vuotta jo katsellut, kertoo Valma Haapalainen, jonka synnyinkoti on 800 metrin päässä nykyisestä kodista.
Lähes 60 vuotta sitten naimisiin mentyään Valma ja Pentti Haapalainen asuivat pienen matkan päässä junanvaunusta tehdyssä kodissa, josta käsin he rakensivat talon viisihenkiselle perheelleen vuona 1982. Kolmen tyttären vartuttua, he muuttivat kotoa omilleen. Nyt talossa on tilaa perheiden vierailla. Tilaa tarvitaankin, koska Haapalaisilla on kymmenen lastenlasta ja kahdeksan lastenlastenlasta.
– Neljättä polvea on yhdeksäs tulossa.
Valma Haapalaisen päivät käynnistyvät aamu-uinnilla.
– Marraskuulle asti tulee usein uitua. Avannossakin olen käynyt.
Päivittäisiin puuhiin kuuluvat kävelylenkit ja keväästä syksyyn puutarhan sekä kasvihuoneen hoito.
– Kasvihuoneessa kasvoi tomaattia ja kurkkua. Se on minun aarre, niin pitkään sitä pidän, kun vähänkin jaksan hoitaa. Helppo on kastelu tehdä, kun Koidasta vesi tulee pumpulla. Lisäksi oli perunaa kasvamassa, muuta kasvimaata ei tänä kesänä ollut.
Myös talviaikaan hän ulkoilee ja lisäksi osallistuu kansalaisopiston kuntosali- ja jumpparyhmiin.
– Ulkoilusta ja lenkkeilystä saa virtaa.
Valma Haapalainen ei ole kyllästynyt kotimaisemiin. Kuva: Mervi Nevalainen
Menneet ajat muistoissa
Valma Haapalaisen lapsuudenkodissa oli karjaa, jota hänkin hoiti pienestä lähtien.
– Äiti teki muita töitä, minä hoidin karjaa. Raskasta työtä joutui jo lapsena tekemään.
Alakoulua hän kävi Mekrijärven koulussa, jonne matkaa tuli viisi kilometriä.
– Jalan kuljettiin, siitä se pohjakunto on tullut. Pimeällä pelotti yksin kulkea, vain yhden vuoden oli Kyllikki-sisko seurana. Matkalla oli juoksuhautoja.
Matkalla piti ylittää myös Koitajoki, joka oli usein avoimena.
– Uittivat puita, jolloin silta ei ollut käytössä. Siinä oli myös kapulalossi, jolla joki ylitettiin. Ihme vaan oli, ettei mitään koskaan sattunut, Haapalainen muistelee menneitä aikoja.
Nykyinen vankka silta rakennettiin 1960-luvun alkupuolella.
– Aiempi silta oli sellainen, että, kun linja-auto ylitti sen, matkustajien piti poistua kyydistä, Valma Haapalainen kertoilee.
Yli kolmenkymmenen vuoden ajan Valma Haapalainen työskenteli Ilomantsin kunnassa.
– Ruokatyöntekijänä olin. Siirryin aina sinne, missä tarvittiin. Olin keskuskoululla, ammattikoululla, terveyskeskuksella, eläkkeelle jäin keskuskoulun keittiöltä.
Työuralle mahtui monenlaista tekemistä, eikä työergonomia aina ollut etusijalla.
– Kun aloitin Parppeilla siinä oli yläkoulu ja lukio. Oppilaita oli 700. Vesi saattoi loppua kaivosta, ja sitä tuotiin paloautolla. Vettä kuumennettiin padoissa, että saatiin tiskit hoidettua.
Työpäivien päälle hän avusti vanhempiaan ja hoiti sairasta äitiään.
– Sisarukseni asuvat kaikki muualla, joten minulle jäi vanhemmistamme huolehtiminen. Äidin kuolemasta on jo nyt 25 vuotta ja isänkin 15. Isä asui viimeiset viisi vuotta tässä meidän kanssamme.
Isä olisi halunnut toisin
Nimipäiväsankarille ei useinkaan ole tullut nimikaimaa vastaan.
– Ei toisia Valma-nimisiä koulussakaan ollut. Nyt tiedän täältä Ilomantsista yhden toisen Valman.
Tarkempaa tietoa hänellä ei ole, miksi hän on Valma.
– Isä olisi laittanut nimekseni Vappu, mutta äiti ei siitä ollut tykännyt.
Nimipäivänä juodaan kahvit päivänsankarin kunniaksi.
– Naapurit käyvät kahvilla. Naapurit tässä ovat ihania, aina auttavat, jos vähänkin on tarvetta.
Aiemmin Haapalaiset ovat olleet ahkeria marjametsässä kulkijoita.
– Se oli aina tärkeää, nyt on pitänyt jättää vähemmälle. Pentin selkä ei kestä enää metsässä kulkemista. Minä kyllä kävin kesällä neljä kertaa lakkasuolla.
12.9.: Valma
Valma-nimi on annettu kaikkiaan 3 372 naiselle.
Millään vuosikymmenellä nimi ei ole ollut kovin suuressa suosiossa. 1930 – 39 se annettiin 719 tytölle.
2010 – 2019 Valma-nimen sai 249 tyttöä.
Valma on tullut almanakkaan vuonna 1929.
Digi- ja väestötietovirasto
