Julkaistu 
Jyrki Pönkkä

Mikä mies on Mujunen - Heinävaaran vanhaa raittia taplaavaa, pärekoria ja dreeveria mukanaan kuljettavaa miestä ei voi olla huomaamatta

Rajaseudun poikamieselämästä suuren kansan tietoisuuteen noussut Mujunen on ylpeästi menettänyt poikamies-statuksensa jo reilu viisi vuotta sitten. Kysyttäessä, minne Mujusen mielestä kannattaisi tuore morsioehdokas viedä, on vastaus heti valmiina huulilla: Heinävaaran vanha kylänraitti. Tähän maisemaan kiteytyy paljon. Kuva: Jyrki Pönkkä Rajaseudun poikamieselämästä suuren kansan tietoisuuteen noussut Mujunen on ylpeästi menettänyt poikamies-statuksensa jo reilu viisi vuotta sitten. Kysyttäessä, minne Mujusen mielestä kannattaisi tuore morsioehdokas viedä, on vastaus heti valmiina huulilla: Heinävaaran vanha kylänraitti. Tähän maisemaan kiteytyy paljon.

Kerron teille hieman Mujusesta. Miehestä, jonka monet tietävät tai ovat ainakin nähneet.

Monet tietänevät myös Markku Pölösen ohjamaan elokuvan Kivenpyörittäjän kylän. Monille on varmasti myös tuttu tässä elokuvassa esiintyvä Pekka Rädyn esittämä roolihahmo Mujunen.
Mutta miten elokuvan fiktiivinen Mujunen liittyy Heinävaaraan tai miksi nyt ylipäätään kirjoitamme Mujusesta?

Tarina alkaa

Saavun Heinävaaran riveille. Rivitaloille, jotka ovat monille paikallisille hyvinkin tutut, tässä pihapiirissä en ole syystä tai toisesta kuitenkaan koskaan aiemmin pyörähtänyt. Hetken pyörin miettien oikeaa ovea, kunnes joidenkin tuntema ”sopulin aivastus” ohjaa oikeaan suuntaan.
Talon pihalla istuu tutun näköinen mies, Mujunen, joka oli juuri saapunut polkupyöränsä kanssa Tervasuolta. Siellä hän oli omien sanojensa mukaan vain ihastelemassa taivasta.
Ajoipa Heinävaaran raittia talvipimeässä tai kesäaamun sarastaessa, niin jossain kohtaa kylän raitilla tulevat vastaan tuuhean parran alta pilkottavat miehen iloiset kasvot. Johtuuko ilo miehen kasvoilla hänen mukanaan kantamansa pärekorin sisällöstä, vai miehen tottelevaisen dreeverin läsnäolosta, vai siitä, että tällä kulkijalla on vain hyvä olla.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Ei ole nimensä vanki

Mujunen kertoo syntyneensä Uskalin kylässä 8. huhtikuuta vuonna 1975. Tuolla vuosikymmenellä nuori Mujunen kuunteli keskuskylän ukkojen maitolaiturilla iskemiä tarinoita, joita ei tuolloin pieni poika kuulemma vielä oikein edes ymmärtänyt. Tiesiköhän tuo isovanhempiensa kyläkaupalla viihtyvä poika, että hänestä tulee kaikkien tuntema legenda Heinävaaran kylälle, jonka kanssa keskustellessa saa kuulla tarinoita, jotka varmasti vetävät vertoja noille ”uskalinukkojen” iskemille tarinoille.
Mujusen lupsakka ja rento olemus tuli monille tutuksi Ylen esittämästä dokumentista Rajaseudun poikamiehet (2003). Dokumentti kertoi pohjois-karjalaisista poikamiehistä ja heidän suhteestaan naisiin. Toisessa pääosana dokumentissa esiintyi heinävaaralainen Mujunen.
Mujunen tarinoi, että hän ei ole heittänyt sellaista reissua kylille (Joensuuhun), etteikö joku olisi tullut kysymään, että sinäkö se olet?
– Minähän se, Mujunen tarinoi ja painottaa:
– Ketään en ole ajanut pois, vaan kyllä minun juttusille on saanut ja saa tulla jatkossakin.

Tuntee kylänsä

Mujunen, jos kuka, tuntee Kiihtelyksen alueen niemet ja notkelmat. Luonnosta elävä Mujunen kulkee kyliä ja niiden väliä, jalkaisin tai pyörällä, useita satoja kilometrejä viikossa. Työmatkat taittuvat pyörällä, Manta-koiran ulkoiluttaminen ja Mujusen sanojen mukaan: niiden muiden turhuuksien, kuten sienten, marjojen ja riistan perässä menee varmaan toinen mokoma. Turhuudella hän ei todellakaan tarkoita turhuutta, se on vain hänen tapansa puhua – suora ja välitön.
Jos Mujunen ei ole tullut vastaan Heinävaaran vanhalla raitilla, niin Unskan baarin (nykyinen SEO) läheisyydessä häneen on törmännyt.
Mujusta harmittaa, kun ihmiset eivät käytä enää nykyään niin aktiivisesti kyläbaarin palveluita. Hän muistelee, kun joskus aikoinaan baarille saapui, niin savua oli puoleen oveen asti.
– Tokihan silloin tupruteltiin sisällä, mutta tiedät mitä tarkoitan, Mujunen tuumii.
Jos Mujunen ei ole sinulle tuttu, ja kohtaat hänet jollain Kiihtelyksen kylällä, niin älä pelästy, vaikka hän tulisi vastaan pimeällä tiellä risupartoineen ja pärekoreineen, sillä kyseessä on yksi mielenkiintoisimmista ja lupsakimmista kyläläisistä, mitä Heinävaarasta löytyy.
Ja hänen omia sanojansa lainaten: Aina saa tulla juttusille.
Mujusen lempinimi on tarttunut niin tiukasti tämän miehen ylle, että jopa hänen mummonsa käytti hänestä sitä nimeä.
Mujusen lempinimi sai alkunsa hajusta johtuvasta heitosta.
Noin 30 vuotta Keskijärven kalanviljelylaitoksella työskennellyt Mujunen puhdisti  kerran kertomansa mukaan pitkän tovin kahluusaappaat jalassaan kala-allasta. Kalan aromin kyllästämät ja muutoinkin tuoksuvat kahluusaappaat jalassaan Mujunen marssi työtovereidensa seuraksi kahvihuoneeseen, josta kuului välittömästi huuto: Mujunen perkele!
– Siitä se nimitys jäi elämään, enkä ole siitä ollut pahoillani. Tosiaan jopa rakas mummoni käytti sitä nimeä.
Ehkä asiaan on voinut vaikuttaa myös se, että Mujusen elämän tiedetään olleen vähintään yhtä boheemia kuin Kivenpyörittäjän kylästä tutuksi tulleella Simo Mujusella.

Takaisin alkuun

Alussa pohdin, että mistä seesteisen oloinen ilo tämän miehen kasvoilla juontaa juurensa. Osin sen jo tiesinkin, mutta tarinointi miehen kanssa vahvistaa sen, että hänellä on vain hyvä olla. Hän viihtyy juuri siinä, missä hän on.
Tiesitkö muuten, että tämän Mujusen oikea nimi on Jarno Saukkonen?

Kommentoi

Hae sivuilta