Julkaistu 
Jyrki Pönkkä

Kolumni: Tällainen on minun kyläni - maisemani

Kun aloin polkemaan Keskijärventietä helkamallani noin kolmisenkymmentä vuotta sitten entisen K-kaupan pihalta kohti usean kilometrin päässä olevaa Ylisen päädyn rivieraa, saattoi matkalta kopasta limpparin tarakalle, viuhtoa pyörällä ohi (silloin) kuihtuneen kylätalon, saapua toiminnassa olevan koulun risteykseen, tervehtiä vastaantulevaa opettajapariskuntaa, jatkaa polkemista maitotilan ohi saapuakseen mäen päällä olevan hevostilan kohdalle.

Matka tuntui yhtä pitkältä kuin ensimmäinen lausekin, mutta vielä oli monta hyvää syytä jatkaa.

Seuraavana tulikin vastaan risteys Hiidenvaaran näköalapaikalle, kunnes laskeuduttiinkin jo Röksän leirimajan kohdalle, jonka tiloissa vietettiin noilla vuosikymmenillä muun muassa rippijuhlia.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Matka jatkui kohti uimarantaa, mutta sitä ennen saavuttiin venerannan risteykseen, itse ranta oli ryteikkö, ilman nuotiopaikkaa.

Matka jatkui hienojen maisemien saattelemana ja Ylisen kulkiessa rinnalla kohti uimapaikkaa, joka todella on kuin miniriviera, Röksän perukoilla.

Tänä päivänä, kun huristelee autolla saman tien; meillä ei ole kauppaa, ei koulua, ei lehmä- eikä hevostiloja. Röksän leirimaja taitaa kasvaa heinää ja odottaa pelastajaansa.

Mutta, mitä meillä on? Meillä on toimiva ja hyvin remontoitu kylätalo, mikä kertoo, että kyllä me edelleen olemme täällä hengissä. Veneranta on saanut aivan uuden elämän nuotiopaikkoineen, aiempi ryteikkö on muisto vain. Hiidenvaara seisoo edelleen tukevasti jaloillaan, ja järven päädystä löytyy edelleen se riviera, joka täyttyy vielä tänäkin kesänä useana päivänä kauempaakin tulevista uijista. Meillä on edelleen paljon ja meillä on paljon mahdollisuuksia. Tartutaan niihin yhdessä, ja toimitaan, kylässä kuin kylässä. Kuka pitää kyliemme puolta, jos emme me itse?

Vaikka käsittelin vain Keskijärven ja Röksän kyliä, niin sama totuus pätee meidän moneen kyläämme, joita löytyy Kiihtelysvaaran, Tuupovaaran ja Ilomantsin alueilta.

Kukaan ei tule meille kysymättä tarjoamaan, meidän täytyy itse pitää ääntä ja muistuttaa, että kyllä näitäkin mantuja edelleen aktiivisesti asutetaan. Kyläyhdistykset ovat tähän hyvä, tehokas ja näkyvä kanava.

Yhdistykset tekevät työtä, minkä vaikutukset eivät välttämättä näy samassa hetkessä, mutta kun katsomme tulevaan, niin näiden yhdistyksien uurastuksella on, ja tulee olemaan, suuri merkitys sille, että meidän syrjäisemmätkin kylät pysyvät mielekkäänä paikkana asua ja potentiaalisena kohteena vaki- tai kesäasukkaille sekä matkailijoille.

Ei ole niin pientä asiaa, etteikö se olisi jollekin suuri ja tärkeä.

Meidän kylät ovat meille tärkeitä, ketkä siellä asumme.

Tai ainakin minulle on. Tämä on minun kyläni.

Kommentoi

Hae sivuilta