Julkaistu 
Lasse Auvinen

Kolumni: Mustaa valoa - "Ihminen huomaa muutakin kuin vain likaiset ikkunat, sillä esiin tulee myös sielun tunkkaisuus"

Kevään lisääntyvä valo ei ole suinkaan kaikille pelkkä ilo. Ihminen huomaa muutakin kuin vain likaiset ikkunat, sillä esiin tulee myös sielun tunkkaisuus.

Nuorten mielenterveys on huolettanut jo pitemmän aikaa, sillä ilmastonmuutos, korona, sota ja lokeroituminen ovat hyökänneet myös nuorten elämään. Digiloikka on poistamassa aidon yhteisöllisyyden ja fyysiset kontaktit ihmisten väliltä. Digiyhteisössähän ei tarvitse avata ovea tai nousta edes vuoteesta lähettääkseen bittejä avaruuteen. Tavarat voi tilata suoraan kotiin kuten myös ruoan, joten kaupat muuttuvat pian pelkiksi logistiikkakeskuksiksi. Tämän edistyksen päässä on kai se, että asuntoihin pian aletaan asentaa ruokinta-automaatit. Siis lähellä on se, että ihmisyhteiskunnasta sukeutuu hyönteisyhteiskunta. Joillakin usko tähän "edistyksellisyyteen" alkaa kuitenkin jo horjua.

Jo keskiajalla Pico de la Mirandola ilmoitti, että ihminen voi kehittyä lähes jumalaiselle tasolle ja myös taantua eläintäkin alemmalle tasolle, joten ihminen tekee itsensä.  Sama näyttää koskevan myös koko ihmiskuntaa. Tulee myös muistaa, että ihminen on ihminen vain suhteessa toiseen ihmiseen. Olemmeko unohtaneet, että ihminen on etupäässä henkinen tunteva olento.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Olisi aika julistaa sota apatiaa vastaan ja palauttaa ihmisyhteisöjen mainen kunnia, ja poistaa tervehtimiskiellot ja änkyröintipakko. Nuorten ei pidä ulkoistaa elämäänsä  nettiin, vaan ulkoista itsensä ihan oikeaan elämään ihmisten parissa. Antiikin ajoista asti on hoettu, että nuoriso on huonoa, joten tulee muistaa, että myös me olemme joskus olleet sitä huonoa nuorisoa. Kyllä me muistamme, että nuoruus on vaikeaa.

Meidän nuorilla miehillä on taakkana suomalaisugrilainen melankolia, joka aiheuttaa helposti itsetuhoisia ajatuksia. Meillä kysytään liian usein "mieltä miekaltansa" Kullervon tapaan, sillä kasvojen menetys tuntuu olevan heille  kuolemaakin pahempi asia. Olemme viimein heränneet huomaamaan nuorison mielenterveysongelmat ja alkaneet etsiä syyllisiä vallitsevaan tilaan vaikka olisi tänään vain tekojen aika. Olemme vain unohtaneet jotain oleellista ihmisenä olemisesta, kuten lähimmäisenrakkauden ja korvanneet sen välinpitämättömyyden synnillä. Meidän kilpailuyhteiskunta on tuottanut liikaa syrjäytyneitä pudokkaita nuorista, vaikka vain toinen toistemme palvelemisessa olisi pitänyt kilpailla.

Ilomantsissakin pitäisi huumorintajuisten ja empaattisten ihmisten pitää huoli siitä, ettei koko Ilomantsi muutu huumorivapaaksi vyöhykkeeksi. Me totiset yksinkertaiset juntithan emme siihen kykene. Mielenterveystyöntekijät ovat tehneet upeaa työtä, mutta he tarvitsevat tuekseen myös meidän kansalaisten varauksettoman tuen ja avun myös arjessa. Tehkäämme parhaamme, ettei keväisen auringon valo ole nuorisolle mustaa. Myös onni on ihmisoikeus.

 

Kommentoi

Hae sivuilta