Ilomantsilainen Oona Tahvanainen ei ole aina ollut Oona, vaan hän vaihtoi etunimensä 1997. - Olin Jonna. Silloisessa työpaikassani päällikköni oli myös Jonna ja ihmiset huutelivat minulle, että pikku-Jonna. Ajattelin, että en kyllä ole mikään pikku. Uutta nimeä hänen ei tarvinnut kauan miettiä. - Äiti oli kertonut, että pienenä olin sanonut: Oona haluu ja niin minä sitten halusin, taustoittaa Oona Tahvanainen etunimensä vaihtamista. Nimimuutoksesta on jo sen verran aikaa, ettei häntä kukaan enää puhuttele Jonnaksi. - Kun mummostani jätti aika, niin eipä kukaan enää entistä nimeä muista. Alussa toki piti läheisille muistuttaa, että olen Oona. Kesällä tulee 12 vuotta siitä, kun Oona Tahvanainen muutti Ilomantsiin. - Tuhlasin elämästäni 32 vuotta Helsingissä, kun en muusta tiennyt. Siellä oleva hektisyys alkoi rassata. Keväällä 2010 hän kävi pääsiäisen aikaan Ilomantsissa. - Kuljin kylän raittia yhdeksän tuntia. Ihastuin ilomantsilaisiin ihmisiin, vastaan tulijat tervehtivät, jota ei Helsingissä tapahdu. Tein muuttopäätöksen välittömästi, en kysynyt edes lapsiltani mielipidettä. Ensimmäisenä arkipäivänä soitin Ilomantsiin asuntosihteerille. Olin kyllä jo katsonut täältä valmiiksi vapaan asunnon. Nimipäiväsankari pohtii, että joku häntä veti näihin maisemiin. - Pienestä pitäen minussa on varmaan asunut joku pohjoiskarjalaisuus, vaikka sukujuuria ei täällä olekaan. Täällä saa olla oma itsensä. En kuulu, enkä halua kuulua mihinkään massaan. Maaseutu veti puoleensa Ensimmäiset kuusi vuotta Oona Tahvanainen asui Ilomantsin keskustassa. Marraskuussa 2016 hän muutti Hattuvaaraan. - Löysin Hattuvaaran ja sieltä asunnon. Kirkonkyläkin alkoi tuntua liian isolta, Oona Tahvanainen nauraa herakasti. Hattuvaarassa hän viihtyy. - En hiihdä, mutta muuten liikun luonnossa koiran kanssa. Viime kesänä käytiin lähialueiden retkeilyreittien kaikki autiotuvat läpi, niitä on toistakymmentä. Vapaa-ajallaan hän osaa myös vaan olla. - En tartte telkkaria tai somea. Nautin hiljaisuudesta. Kun innostus iskee, hän paneutuu isojen palapelien kokoamiseen. - Kausittain sitä teen. Nyt on yksi aluillaan, se odottaa inspistä. Tuhannesta palasta ylöspäin ovat ne mitä teen. Kaikki valmiit työt kehystän. Musiikkia kuuntelen koko ajan. Vaikka Oona Tahvanainen asuu luonnon keskellä marjamaiden vieressä, ei marjojen kerääminen ole hänen juttunsa. - Mustikoita olen poiminut viimeksi 5 - 6 vanhana. Minkä kokoinen ämpäri lie ollutkaan, mutta se kaatui. Päätin tää on tässä. Sieniä syön, mutta en kerää. Nuorin tyttö kerää niitä mummonsa kanssa. Monenlaisessa työssä Helsingissä asuessaan Oona Tahvanainen työskenteli 15 vuotta kaupan alalla. Ilomantsissa hän on ehtinyt tehdä töitä monessa paikassa. - Viime ja toissa kesän olin Taistelijan talolla. Taukoherkussa olen ollut sekä muutamassa muussa paikassa. Joulukuussa hän aloitti hoiva-avustajan tehtävissä Attendo Ilossa. - Tytär kävi oppisopimuksella lähihoitajaksi ja valmistuu nyt kuun lopussa. Joulukuun alkupuolella hän alkoi houkutella minua Attendolle töihin. Menin sinne, kun ei muuta ollut. Työtehtäviin hänellä kuuluvat muun muassa keittiötyöt, pyykkihuolto ja siistijän tehtävät. - Laaja työnkuva on. Viihdyn työssäni, tykkään vanhoista ihmisistä, joten ei ole poissuljettua, ettenkö voisi oppisopimuksella opiskella lähihoitajaksi. Aika näyttää.