Julkaistu 
Mervi Nevalainen

Ristivaaran kivikoulu on Pirjo Sivosen lapsuuden koti

Ristivaaran kivikoulu on Pirjo Sivosen lapsuuden koti. Hän asuu pihapiirissä olevassa hirsitalossa miehensä kanssa. Koulurakennus on suvun yhteisomistuksessa. Mervi Nevalainen Ristivaaran kivikoulu on Pirjo Sivosen lapsuuden koti. Hän asuu pihapiirissä olevassa hirsitalossa miehensä kanssa. Koulurakennus on suvun yhteisomistuksessa.

Suuren kivikoulun pihapiirissä nököttää pieni hirsitalo. Isäntä huikkaa tervehdyksensä pihalla ja ohjaa taloon emännän pakeille. Tuvan uunissa liekehtii lämmittävä tuli jo aamutuimaan. Pirjo Sivonen toivottaa huomenet iloisesti vastaanottaen.

– Koulurakennus on lapsuuteni koti. Se on valmistunut 1949, ja äitini toimi siinä keittäjä-siivooja-talonmiehenä.
Ristivaaran koulu lakkautettiin vuonna 1966.
– Enimmillään siinä oli ollut 80 oppilasta.
Koulun toiminnan lakkautumisen jälkeen Pirjo Sivosen perhe jäi koululle vuokralaiseksi.
– Isämme osti tämän paikan 1974. Minä olin muuttanut Joensuuhun opiskelemaan 1971, ja sille tielleni jäin.
Vanhemmat rakensivat hirsitalon, jossa Pirjo Sivonen asuu miehensä Pekka Haimakaisen kanssa.
– Vanhempien kuoltua koulurakennus ja tämä paikka on ollut meillä sisaruksilla kesäpaikkana.
42 vuoden työuran jälkeen Pirjo Sivonen jäi eläkkeelle 2018 kirjanpitäjän tehtävistä.
– Halusimme tulla tänne rauhaan. Kaikki vapaa-ajat oli jo vietetty täällä.
Luontolive
– Meillä on tässä luontolive 24 tuntia, jos vaan on valoisaa aikaa, Pirjo Sivonen huokaa tuvan pöydän ääressä ikkunan lähellä istuessaan, ja jatkaa; meillä ei ole telkkaria eikä sitä kaivata.
Pöydän nurkalla on lintukirja, joka on ahkerassa käytössä.
– Vierailevia tähtiä tutkitaan kirjasta.
Pihapiirissä on pihlajia, joiden marjoja talon väki on hyödyntänyt.
– Hilloa ja mehua olen tehnyt. Tässä on niin ihanaa, kun kaiken vihreän saa luonnosta. Ei vaadi viherpeukaloa. Keväällä sato alkaa koivunmahlasta, sitten on voikukat, vuohenputket, nokkonen, hän luettelee.
Ensimmäistä kertaa hän kokeili voikukkasimaa, ja se oli vaivan arvoista.
– Isotöinen oli kukkien keltaisen osan, jonka käytin simassa, irrottelu vihreästä osasta. Tein siman samalla tapaa kuin normaalin siman, mutta käytin tavallista sokeria. Työ kannatti, sima oli hyvää.
Horsmankukkaa pariskunta tykkää käyttää tuoreeltaan pannulla paistettuna. Marjat ja sienet poimitaan läheltä ruokapöytään.
– Suppilovahveroita emme näistä maisemista ole löytäneet, mutta niitä saadaan sukulaisilta. Tatti on meidän suosikki, niitä on kuivatettu ja pakastettu. On suuri rikkaus tämä luonnon puhtaus ja sieltä saatava anti. Välillä tuntuu, että sydän pakahtuu, kun täällä saa olla.
Kirjat kiehtovat
Talviaikaan Pirjo Sivonen täyttää sanaristikoita ja lukee kirjoja.
– Olen kova lukemaan, pimeät ajat menevät nopeasti kirjojen parissa. Sukujuuriin olen myös ollut upoksissa. Äitini on kotoisin Suistamolta, mutta nyt olen perehtynyt isäni sukuun, ja jäljet ovat johtaneet Mutalahteen.
Mutalahti on heille tuttu ainakin praasniekoista, joilla he ovat käyneet vuodesta 2014 lähtien.
Pirjo Sivonen vaihtoi kymmenen vuotta sitten uskontonsa ortodoksiksi.
– Äitini oli ortodoksi, meidät lapset oli kastettu luterilaisiksi. Mieheni on ortodoksi, ja hän toimii Tuupovaaran kappelin isännöitsijänä. Ortodoksisuus on henkinen kotini.
Yhdeksän vuotta naimisissa ollutta pariskuntaa yhdistää myös kiinnostus karjalankieleen.
– Mummoltani ja äidiltäni jäi karjalankielen nuotti korviini. Menin parikymmentä vuotta sitten kansalaisopiston karjalankielen kurssille, se vei mennessään. Pekan vanhemmat ovat syntyisin Suistamolta.
Ei Liisa vaan Pirjo
Pirjo Sivonen tietää kertoa, että hänestä olisi pitänyt tulla Liisa, mutta ei syytä siihen, miksi tulikin Pirjo.
– Olisiko ollut ajan muotinimi. En ole kauheasti nimestäni tykännyt. Luin Mika Waltarin Mikael Karvajalka teoksen ja siinä oli rouva Pirjo, joka oli kasvattiäiti. Ajattelin, että on se ainakin vanha nimi ja sen jälkeen olen sietänyt nimeäni, hän naurahti.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Kommentoi

Hae sivuilta