Julkaistu 
Riitta Ryynänen

Peltojen pusikoituminen ja metsittyminen kirpaisee viljelijää

Ilomantsilainen Joonas Potkonen on erityisen ilahtunut Parppeinvaaran maisemista. "Tämä hivelee silmää." Ilomantsilainen Joonas Potkonen on erityisen ilahtunut Parppeinvaaran maisemista. "Tämä hivelee silmää."

Pohjois-Karjala on tunnettu vaarojen maakuntana, mutta yhä useampi upea maisema on alkanut painua puskien ja puiden takia piiloon. Ilomantsilainen maatalous- ja koneyrittäjä Joonas Potkonen sanoo, että nyt on viimeinen aika pelastaa agraarikulttuurimaisemat.
Hän itse on sitkeänä sissinä ottanut kontolleen esimerkiksi  20 vuotta vajaakäytöllä olleen vaaralakilohkon Ilomantsin Maukkulassa ja viljelee siellä kauraa seutukunnan lampaille – todellista lähiruokaa siis.
– Perinnemaisemat turvataan ainoastaan sillä, että pellot pysyvät viljeltyinä ja tuotteista saa kannattavan hinnan.
Tuupovaarassa kasvinviljelytilaa vuodesta 1993 pitänyt Timo Vatanen on samaa mieltä. Hänen vehnäpellon yli Konnunniementieltä avautuvat huikeat maisemat kymmenien kilometrien päähän Huosionvaaran ja Luostarinvaaran suuntaan.
– Meillehän tämä ei ole perinnemaisemaa, vaan ihan normaalia maaseutumaisemaa, joka säilyy hoidettuna, kun pellot ovat viljelyksessä, Vatanen sanoo.

 

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY


Viimeisellä ajalla Joonas Potkonen tarkoittaa, että jos pellot jäävät viljelemättä ja ehtivät mennä huonoon kuntoon, kunnostusvelka kasvaa niin suureksi, ettei peltojen ottaminen käyttöön enää kannata. Viljelemätön pelto putoaa maataloustukien piiristä pois jo kahdessa vuodessa. Esimerkiksi Maukkulan pellon viljelyyn ei tukea ole enää aikoihin saanut, ja siksi sitä on hyljeksitty.
– Oma etiikka ei antanut periksi jättää tätäkään peltoa pusikoitumaan.
Kun Potkonen näkee pusikoita tai metsää kasvavia peltoja, häntä kirpaisee joka kerta.
– Hirveästi harmittaa ja vaikuttaa mielialaan. Pellot on aikoinaan raivattu kovalla työllä.
Timo Vatanen kertoo, että Tuupovaarassa on peltoja hävinnyt vuosikymmenten mittaan todella paljon.
– Nyt kun ajelee pitkin pitäjää, tulee vastaan kyliä, joissa ei ole peltoaukeita enää ollenkaan.

 


Kuuksenvaarassa asuva Potkonen viljelee pääasiassa vuokramaita. Erityisen ilahtunut hän on Parppeinvaaran ohrapellosta, jonka laiho nyt kesätuulessa lainehtii. Kaksi vuotta sitten maisemankunnostushankkeessa poistettiin rinteeltä talkoilla vesakot ja revittiin kannot pois.
– Kovan työn takana oli, mutta tänä vuonna pellosta on mahdollista saada jo satoakin.

Kommentoi

Hae sivuilta