Julkaistu 

ARKISTON AARRE: Miten kotiseutuaate jaksaa globalisoituvassa maailmassa ja EU-Suomessa?

Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja Raimo Sailas, kotiseutuliiton puheenjohtaja Pekka Laaksonen ja toiminnanjohtaja Markku Tanner vierailivat Ilomantsissa kokousasioissa. Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja Raimo Sailas, kotiseutuliiton puheenjohtaja Pekka Laaksonen ja toiminnanjohtaja Markku Tanner vierailivat Ilomantsissa kokousasioissa.

– Entistä paremmin, sillä Euroopan unionissa alueitten ja alueellisuuden arvostus on noussut, vastaavat kilvan Kotiseutuliiton puheenjohtaja professori Pekka Laaksonen ja hallituksen varapuheenjohtaja valtiosihteeri Raimo Sailas. Kotiseutuliiton hallitus piti viikonvaihteessa kokoustaan Ilomantsissa ja tapasi sekä Ilomantsi-seuran että kunnan edustajia.
– On yleiseurooppalainen ilmiö, että yhdentyminen tuottaa uuden kiinnostuksen paikallisuutta kohtaan. Kiinnostus omiin juuriin on globalisoituvassa maailmassa tiivistynyt, siitä on merkkinä paitsi kotiseututyön vahvistuminen myös sukututkimuksen huima lisääntyminen, sanoo Sailas.
Kotiseututyötä on tehty Suomessa pitkään paikallistasolla, usein perinteen ja historian lähtökohdista. Vuonna 1949 perustettiin valtakunnallinen yhdysside Suomen Kotiseutuliitto, joka on viime vuosina voimakkaasti tuonut kotiseudun näkökulman myös yhteiskunnallisiin toimintoihin kuten palveluihin, ympäristöön ja kaavoitukseen.


Kotiseututyön uusi haaste on paikkakunnalta toiselle muuttavien kotiuttaminen uudelle kotiseudulle.
– Yksi kotiseututyön tavoite on saada uudet asukkaat juurtumaan uudelle paikkakunnalle ja tuntemaan sen kotiseudukseen ja kokea siellä hyvän elämän. Paikkakunnan ja siihen liittyvien tarinoiden merkitys on kotiutumisessa suuri. Kun tuntee oman asuinympäristönsä vaiheet, voi kokea itsensä osaksi historiallista ketjua. Historiaa, muistoja ja taustatietoa tarvitaan tulomuuttajille, jotta he tuntevat olonsa mukavaksi uudella kotiseudulla, sanoo Laaksonen.
 Taloustieteilijä Sailas muistuttaa, että yhteiskunnan ja talouden rakennemuutokset sekä muuttoliike eivät ole uutta suomalaisten elämässä. 
– Kävimme Möhkössä, missä tämä taloudellisten rakenteiden jatkuva muutos vuosisadan ajalta näkyy havainnollisesti. Siellä vaikutti ruukin aikana valtavan suuri teollisuuslaitos, joka heijastui ympäristöön monella tapaa, kun esimerkiksi metsiä tarvittiin  polttopuuksi paljon. Uusi metsänkäyttötapa tuli suurina savottoina, jotka nekin aikanaan loppuivat vaikka metsätalouden merkitys on edelleen suuri.
 

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Kotiseutuliitto on julkilausumissaan vedonnut esimerkiksi kyläkoulujen puolesta.
– Kunnissa on tärkeintä on katsoa riittävän pitkälle eteenpäin ja tehdä sen mukaisia päätöksiä. Silloin vältytään katkerilta ja kostonhimoa herättäviltä yksittäisiltä koulujen lakkautuksilta ja voidaan rakentaa kokonaisuutta.  
Paljon puhutulla kunta- ja palvelurakenneuudistuksella ei Sailaksen mukaan ole vaikutusta kotiseudun käsitteeseen ja ihmisten kotiseututuntemuksiin.  Hallinto on eri asia kuin kotiseutu.
– Ykkösasiana ovat palvelut, paikkojen ja ihmisten identiteetti ei muutu, vaikka kuntarajat muuttuvat. Ilomantsi on aina Ilomantsi, Möhkö on Möhkö, kuuluipa Ilomantsi hallinnollisesti mihin hyvänsä kuntaan tai kaupunkiin.
Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Markku Tanner vahvistaa tämän kannanoton kokemuksesta.
– On esimerkkejä, että kotiseutuidentiteetti vain vahvistuu kuntaliitoksissa mukana olleilla paikkakunnilla. Kotiseutuyhdistykset ovat entistä virkeämpiä ja vaikutusvaltaisempia.

Tämä on lyhennelmä Pogostan Sanomissa 11.5.2006 julkaistusta, Anja Kankaan kirjoittamasta jutusta.

Kommentoi

Hae sivuilta