Julkaistu 

ARKISTON AARRE: Toisten tarinoita tai omia muistoja talteen

Ulla Hassinen (vas.) ja Valma Kaltiainen testasivat Timo Rekon opastuksella, miten nykyaikaisia laitteita käytetään haastattelujen tekemisessä apuna. Ulla Hassinen (vas.) ja Valma Kaltiainen testasivat Timo Rekon opastuksella, miten nykyaikaisia laitteita käytetään haastattelujen tekemisessä apuna.

Digitaalinen nauhuri tuli tutuksi Ilomantsin tarinakurssilaisille, jotka olivat kokoontuneet Murginapirtille opettelemaan haastattelutekniikkaa ja teknisten apuvälineiden käyttöä. Raja-Karjalan talot ja tarinat -hankkeen tiimoilta järjestetyssä koulutuksessa opastajina toimivat Anja Kangas ja Timo Reko.

- Nämä eivät ole korvatulpat, vaan korvakuulokkeet, joilla voi varmistaa, että nauhoitus onnistuu. Mikrofonia käytettäessä etuna on, etteivät häiritsevät taustaäänet kuulu niin selvästi. Kun ääni on saatu talteen, nauhoitukset voi siirtää sähköisessä muodossa tietokoneella ja muokata niitä äänenkäsittelyohjelmalla, Timo Reko esitteli.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

­- Täällähän ne meijän turinat kuuluu, testasivat Ulla Hassinen ja Valma Kaltiainen laitteita.

­- Mielenkiintoista tämä on ja kyllä näitä oppii käyttämään, vaikka hitaastihan se käypi. Kun vain tekniikkaan perehtyy, niin hyviä vehkeitähän nämä ovat apuna, tekstit ja nappulat vain ovat turhan pienet, arvelivat naiset.

­- Kävin jo haastattelemassa yhtä naapurin emäntää. Tulin tänne kurssille vastaisen varalle, että osaisin sitten haastatella, jos tulee tarvis, kertoi Kaltiainen.

Hän ja hänen haastattelemansa Sylvi Heiskanen olivatkin kehittäneet mutkattoman, vuorovaikutteisen haastattelutavan:

­- Kaksi ihmistä kun keskustelee, ja vuoron perään kummallekin juohtuu asioita mieleen, niin siitä tulee luontevampi juttu kuin jos toinen vain yksitoikkoisesti kyselisi ja toinen vastaisi.

­- Tavoitteena onkin enemmän jutustelutuokiot kuin viralliset haastattelut. Tuo Valman ja Sylvin periaate on hyvä, että kaksi ihmistä yhdessä muistelevat, se sopii kylätarinoiden tallentamiseen, totesi hankekoordinaattori, kylätarinoiden kutoja Anja Kangas.

 

 

Kankaan mukaan olisi hyvä, että haastattelijat ja tarinoiden tallentaja olisivat kyliltä. Silloin he tietäisivät taustoja ja osaisivat kysellä sopivasti, niin että haastateltavalle juolahtaisi mieleen enemmän asioita.

­- Osa kurssilaisista on sellaisia, jotka haluavat haastatella sukulaisiaan tai muita vanhempia ihmisiä. Osa haluaa opetella käyttämään laitteita, että voivat tallentaa omia muistojaan ja tarinoitaan, kertoi Kangas.

­- No minä oon se Härkösen Matti ja Konttiivuarasta kotosin ja kova kalamies, jotta ei siinä oo sen kummempoo. Kun kaheksan vuotta täytin, niin piti ruveta särkee pyytämmään, ja myö särellä elettiin suurin osa.

­- Opettaja pani minut arestiin viikkokaueksi, minä sanoin, että minä en lähe kouluun ja isä sanoi, että pittää sinun mennä, sinusta ei tule miestä. Silitti minun piätä ja sanoi, voi kova lykky, jotta sinusta kun ei tule minkäänlaista elättäjjee, ja tuota, minä on elättännä kuitennii ihten kohta 77 vuotta, tarinoi malliksi Matti Härkönen.

­- Minulta kun tullee tätä puhetta paljon, vaikka en oo kansakouluu käyny. Minulla on tämmöinen pieni nauhuri, siihen minä puhun joskus yölläkin, kun herään ja jottain juohtuu mieleen.

Tämä Anne-Mari tiaisen kirjoittama juttu on julkaistu Pogostan Sanomissa 2.4.2007

Kommentoi

Hae sivuilta

Tutustu Pogostan Sanomien kesälehteen!

Napsauta kansikuvaa alla!

Tutustu Pogostan Sanomien kesälehteen.