Julkaistu 

ARKISTON AARRE: Rajan vartta sujutellen - sotilaat suksilla ristin perässä

Ristisaatto valmistautuu lähtemään Saarivaarasta, joukko on järjestäytynyt valtakunnan rajan varteen: vasemmalla pilkottavat rajatolpat. Ristisaatto valmistautuu lähtemään Saarivaarasta, joukko on järjestäytynyt valtakunnan rajan varteen: vasemmalla pilkottavat rajatolpat.

Vuoden alusta aloitti Koverossa asuva ortodoksinen matkapastori, rovasti Vesa Takala muun työnsä ohella osa-aikaisena sotilaspappina Pohjois-Karjalan prikaatissa; Onttolan varuskuntakin kuuluu hänen toimialueeseensa.
Lauantaina 19. maaliskuuta isä Vesa järjesti ortodoksisille varusmiehille ristisaaton pitkin valtakunnan rajan vartta Saarivaarasta Hoilolaan. Prikaatissa on ortodoksisia varusmiehiä tällä erää yli 40 ja Onttolassa seitsemän, kahdeksan sissikomppanian poikaa osallistui ristisissipartioon rajamiesten latuja pitkin.


Porukka lähti liikkeelle prikaatista aamuvarhaisella ja autokuljetuksena tultiin Tuupovaaraan. Kappelissa oli liturgia ja sitten siirryttiin Saarivaaraan, aivan valtakunnan rajan pintaan Hakkaraisen Juulin luo ja siellä joukko järjestäytyi ristisaatoksi.
Isä Vesa keulimmaiseksi, selässään reppu, johon oli kiinnitetty kookas puinen risti ja muu joukko perään alikersantti Antti Salosen  johdolla. Rajamiesten latua lähdettiin sujuttelemaan kohti Elina ja Matti Parviaisen kotia Saaroisissa. Matkaa jatkettiin Helena ja Paavo Jeskaseen, poikettiin Sirkka Solehmaisen luona, Impi ja Veikko Salonen olivat seuraavina ja Anneli ja Antero Salosen kautta edettiin Pyhän Nikolaoksen kirkkoon.
– Pojat tulivat kaikki vapaaehtoisesti ristisaattoon ja olivat todella hienolla tavalla mukana. Varmaan oli pojillekin mieleenpainuvaa nähdä valtakunnan rajaa ja ihmisiä rajan varressa. Heille tuli lauantaista pitkä päivä, prikaatin auto starttaili aamulla kahdeksan aikoihin ja illalla oltiin vasta lähempänä kymmentä takaisin varuskunnassa, kertoo isä Vesa.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

 


Ristisaatoissa poiketaan tien varressa vastaan tuleviin taloihin, asetetaan kannettava risti sisällä kunniapaikalle ja tarinoidaan, syödään ja juodaan mitä talo tarjoaa ja toimitetaan pieni palvelus siunaukseksi talolle ja talonväelle. Kesäisin matkaavissa ristisaatoissa kulkee lamppu ensimmäisenä, mutta kun taivalta taitetaan sukset jalassa ja sauvat kädessä, on lampun kuljettaminen hieman vaikeaa.
– Kesäinen ristisaatto ei ota askeltakaan ilman palvelusta Jumalalle, kesällä on ristisaatossa aina jumalanpalvelus päällä.
Talvella on joukko niin pitkänä jonona, ettei ääni kanna jonon toiseen päähän. Niinpä käytäntö on sanellut, että jokainen toistaa jatkuvasti hiljaa itsekseen Jeesuksen rukousta: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä ihmistä”, kertoo isä Vesa ja pieni ilkikuri ilmaantuu hänen silmännurkkaansa:
– Siinä on sekin hyvä, että kun jatkuvasti toistaa rukousta ja on jatkuvasti Jumalan nimi mielessä ja sattuu kompastumaan, ei niin helposti luiskahda avunpyyntö sinne vastapuolelle!


Ortodoksisia sotilaspappeja on Suomessa kuusi kappaletta ja he ovat kaikki sivutoimisia. Pohjoiskarjalaisissa varuskunnissa hoiti aiemmin ortodoksisen sotilaspapin tehtävää Joensuun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Kalevi Kokkonen. Juha Eklund on näissä tehtävissä päätoimisena luterilaisena sotilaspappina. Vesa Takala kertoo, että hänelle tämä tehtävä soveltuu hyvin, koska Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo ovat tulleet jo tutuiksi matkapapin tehtävien kautta. Sotilaspapit ovat suoraan kenttäpiispan alaisia ja matkapapit ortodoksisen kirkon arkkipiispan alaisia, tämäkin auttaa tehtävään sopeutumisessa. Sotilaspappi suorittaa palveluksia mm. valatilaisuuksissa, aamu- ja kenttähartauksissa.


Sotilaspapin ohjesäännössä sanotaan, että puolustusvoimien ortodoksinen kirkollinen työ on kirkkokunnan julistusta, opetusta ja sielunhoitoa ja tämän tarkoituksena on vahvistaa heidän ortodoksista uskoaan ja auttaa heitä kirkon yhteiseen uskonelämään. Vesa Takala kertoo, että hänelle tämä tehtävä tuli niin nopeassa aikataulussa, että hän ehti lyödä ohjelmansa lukkoon melko pitkälle kevääseen. Niinpä ei vielä oikein osaa sanoa, miten paljon työtä sotilaspapin tehtävät lopulta antavat.

Toimittaja Teuvo Kuivalaisen tekemä juttu julkaistu Pogostan Sanomissa 24.3.2005

Kommentoi

Hae sivuilta