Kivilahden kylän väki toteutti pitkään puhutun retken Paha-Oinaalle
Retkeläiset ihastelivat Paha-Oinaan kalliorepeämän jylhiä seinämiä. Kuva: Helena Romppanen
Saahkurinvaarantien lähellä sijaitseva rotkomuodostelma ja sinne rakennettu korsu oli monelle ennen käymätön paikka, niin Kivilahden lähistöllä kuin paikka sijaitseekin.
Seitsemästä retkeläisestä Paha-Oinaalla olivat ennen käyneet vain Marjatta Litmanen ja Jaakko Sorjonen.
Paikan nimestä retkeläisillä ei ollut tietoa, mistä se juontaa. Jarmo Ikonen kertoi lukeneensa netistä, että desanteilla olisi seudulla ollut jonkinlainen tukikohta, ja nimi olisi tullut siitä.
Jaakko Sorjonen vahvistaa, että seudulla liikkui sota-aikaan desantteja, jotka olivat muun muassa kytistäneet Möhköön ammuksia vievää kolonnaa.
Jyrkkärinteisessä rotkossa patikoinnin jälkeen kahvitellessa puhe kääntyy roskaamiseen.
– Joku oli jo uimarannan laiturilla kalojaan puhdistanut, paheksuu Tuula Ovaskainen.
– Ei minulla kyllä antaisi luonto periksi heittää roskia metsiin, sanoo Pirjo Sivennoinen, joka Tero-puolisonsa kanssa kuuluu kylän uusiin asukkaisiin.
– Kolme vuotta sitten muutimme tänne lapsuusmaisemiini, kertoo Tyrjästä lähtöisin oleva Pirjo Silvennoinen.
Työelämänsä Silvennoiset tekivät Helsingissä.
– Hyvin olemme viihtyneet Kivilahdessa. Kalastelemme ja marjastamme, eikä vielä olla naapureitakaan suututettu, Pirjo Silvennoinen naurahtaa.
Kaikki kalat syödään
Kalastaminen tuntuu olevan kivilahtelaisille suosittu harrastus. Koitereen ulapat ovat monelle lapsuudesta tuttuja.
– Kesällä ja talvella kalastetaan, kuhaa ja mitä vain verkkoon sattuu uimaan, vahvistaa Jouko Ovaskainen.
Koitereen petokaloissa on syöntirajoitukset elohopeakertymän takia, mutta ikänsä Koitereella kalastaneita ne eivät tunnu liikuttavan.
– Aikansa eletään ja sitten kuollaan. Se mitä saadaan, se syödään. Pois ei heitetä, olipa pieni tai suuri kala, vakuuttaa Jouko Ovaskainen.
– Ei kukaan ole tutkinut, onko elohopeasta mitä haittaa meille. Ei ole otettu koskaan mitään verikokeita, kyläläiset ihmettelevät.
Kivilahden kylä oli vielä 1960-luvulla voimissaan, muistelee Jaakko Sorjonen.
– Parhaimmillaan oli yli tuhat asukasta. Oli kolme kauppaa, posti ja pankki, leipomo, kirkko ja hautausmaa, nyt on jäänyt jäljelle kaksi viime mainittua.
Vakituisia asukkaita on nyt 60, mutta piskuinen joukko on yllättävän toimeliasta.
– Talkoita järjestetään, muun muassa äskettäin teimme uuden kannen venelaiturille. Myös teatterissa näytellään yhdessä tyrjäläisten kanssa, kertoo Tuula Ovaskainen. Uusin näytelmä on tulossa ensi-iltaan viikko ennen juhannusta.
Lauantailounaat jäävät nyt kesälomalle, mutta juhannusaattona syttyy kokko säiden salliessa ja myös kirppistä on kesälle suunniteltu.
Kesäisin Kivilahden väkiluku jopa kolmin tai nelinkertaistuu, kun mökkiläiset saapuvat.
Kylän tyhjiksi jääneet, mutta asumiskelpoiset talot ovat yllättävän hyvin menneet kaupaksi paluumuuttajille.
Paluumuuttaja on myös Jarmo Ikonen, joka huhtikuussa muutti avopuolisonsa kanssa Myrskylästä Uimaharjuun.
– Olen Kivilahdesta lähtöisin, ja jossain vaiheessa heräsi halu muuttaa kotiseudulle. Läksin mielelläni mukaan Kivilahden kylätoimintaan, ja eihän tästä ole Uimaharjuun kuin 12 kilometriä, kertoo Ikonen.
Kivilahti – sinnikäs kylä Koitereen rannalla
60 vakituista asukasta, mutta monin verroin kesäasukkaita.
Nähtävyyksiä:
Paha-Oinas, Oinasvaaran suojelumetsässä Ilomantsissa sijaitseva kalliorepeämä. Kallion laella varusmiesten rakentama korsu. Paikka löytyy karttapaikka.fi:stä koordinaatit N=6996 197.424, E=680733.398. Kävelymatkaa autotieltä alle puoli kilometriä.
Rotjankallio, kalliorinne Kivilahdess.a
Marinkivi (Marankivi) iso siirtolohkare.
Kivilahden kirkko ja hautausmaa.
Maijanluhdan autiotupa vapaassa käytössä. Koitereen kalat ja talot oy vuokraa muutamia erämökkejä Koitereella.
Retkeläisjoukko ehti kahvitauolla jutustella desanteistakin. Joukko Ovaskainen, vas., Jarmo Ikonen, Tuula Ovaskainen, Tero ja Pirjo Silvennoinen, Jaakko Sorjonen ja Marjatta Litmanen. Kuva: Helena Romppanen