Mielipide | Äitiyden varjoisista puolista pitäisi puhua enemmän

Vuonna 2020 synnytin keskimmäisen lapseni suunnitellulla sektiolla. Päätös tehtiin siksi, että esikoisen synnytys oli ollut traumaattinen kokemus. Leikkaus meni teknisesti hyvin, mutta siitä huolimatta se jätti jälkensä. Raskausdiabeteksen vuoksi jouduin paastoamaan, ja oloni oli leikkauspöydällä hirvittävä – en ollut koskaan voinut niin pahoin. Ensimmäinen ruoka nousi takaisin, enkä kyennyt syömään muuta kuin jugurttia ja mehukeittoa. Makasin lamaantuneena sängyssä, silmiä avaamatta, kuunnellen kuinka mieheni hoiti vauvaa. Jokainen oksennus sattui kipeisiin haavoihin ja koko kehoon.