Kronikka | Maisema muistaa – kulttuurimaiseman katoava kertomus

Kotitilani niemessä, Sonkajan kylässä, seisoi vuosikymmenten ajan vaaleanvihreä rintamamiestalo. Se oli rakennettu sodan jälkeen, toivon ja jälleenrakennuksen ajassa. Talossa asui sukupolvia, tarinoita, muistoja. Vielä sen jälkeen, kun perhe muutti etelään, lehmät ja hevonen oli viety teurastamoon ja pellot pistetty pakettiin, vietimme kaikki kesät mummolassa. Lapsuuteni kesämuistot kehystyvät noihin maisemiin! Viimein talo jäi tyhjilleen, vihreä väri haalistui harmaaksi, kivijalka haurastui ja rappuset romahtivat. Lopulta kaksi vuotta sitten se poltettiin asumiskelvottomana palolaitoksen harjoituksissa. Jäljelle jäi savupiippu ja kivijalka – sekä maisema, joka edelleen hengittää hiljaa.