Näkökulma | Paluu isolta temppeliltä selekosille
Tuupovaaralaislähtöinen reppureissaaja pakkasi tavaransa ja palasi Suomeen. Moni asia on toisin, miltä maistuu suomalainen ruoka ja millainen on vastaanotto?
Loppuaika Vietnamin Hanoissa on pelkkää Suomen odottamista. Päivien rutiinit muodostuvat hotellikuolemaksi. Parin kilometrin kävely, sen saman varman paikan ruokailu. Torikatu, joka tarjoaa ihmeteltävää. Lempeäsilmäinen kaupunkikarja – perässään hymyilevä naispaimen, kymmenien värien hedelmät, vanhukset myymässä salaatteja, teurastamo ja lihatiski kadulla vieri vieressä. Eläinten suoletkin ovat kauppatavaraa. Silmille ja korville on kaikenlaista, mutta keho on kyllästynyt jatkuvaan kuumuuteen ja hikoiluun. Ja sitten myrskyää, tulvat alkavat pyyhkiä rakennuksia matkoihinsa, viedä ihmishenkiä alavilta mailta. Huomattavasti hitaammin tulvii Pohjanmaa. Ja aiemmin kokemani maat Kambodža ja Thaimaa alkavat kaivaa sotakirveitään esiin. Mihin tämä maailma on menossa? Pääseekö kyytiin?
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.