Kolumni: Metakolumni, eli kolumni kolumneista
Kolumni on tarkkaan määritelty kirjoituksen muoto. Kolumnissa toimittaja saa esittää mielipiteitään ja esittää olevansa oikeassa, vaikka yleensä tämä on journalististen tapojen vastaista. Miksi sitten rikomme tässä tekstiosiossa tuota tapaa?
Yksikään toimittaja ei voi jäädä altistumatta ideoille ja ideologioille, jotka huomaamattakin ohjaavat meidän käytöstämme. Kolumni saattaa lukijalle vaikuttaa letkeälle pätkälle, missä toimittajalla on lupa vääntää välillä vitsiäkin. Pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin tuoda esille toimittajan, yleensä piilossa pitämiään, asenteita ja ideoita. Kolumnissa siis tutustutaan siihen tekstin takana seisovan ihmisen pääkoppaan. Ideaalitilanteessa toimittajahan on väritön ja hajuton ja sen vuoksi kirjoittaa juttunsa objektiivisesti. Harmi kyllä emme elä ideaalimaailmassa.
Jotta lukijamme voisivat kriittisesti arvioida tekemiemme juttujen sisältöjä, on heidän opittava tuntemaan toimittaja myös henkilönä. Näin lukija voi paremmin arvioida sitä, miksi toimittaja on nostanut vaikka tiettyä näkökulmaa jutussaan esille. Onko toimittajalla ketunhäntä kainalossa, vai oma lehmä ojassa? Tästä kolumni kentästä sen pitäisi selvitä.
Tämän vuoksi me toimittajat olemme yleensä niitä, jotka kyhäilevät kolumneja. Emme kirjoita näitä sen vuoksi, että haluamme tuoda mielipiteitämme esille, vaan sen vuoksi, että meidän on pakko tuoda ne esille. Olisi epärehellistä väittää, että olemme objektiivisia ja jotenkin tavallisen kansan yläpuolella.
Tarkkasilmäinen, asiaan perehtynyt ja lehtiä runsaasti lukeva voi, ehkä, huomata sen jo pelkästä uutisesta, mutta erinomainen medialukutaito on sellainen, että emme sitä voi vaatimalla vaatia. On ymmärrettävä, että kaikkien lukijoidemme äidinkielennumero ei ole täysi kymppi. Harmi kyllä tämä monesti unohtuu toimituksen seinien sisällä, kun ympärillä on vain journalisteja, joille kaikki se on vain osa arkea.
Kolumneja käytetään kuitenkin mielestäni väärin, mutta ymmärrän senkin. Joskus ei leikkaavaa poliittista analyysiä vain lähde tulemaan, kun muiden juttujen ohella pitäisi se kolumnikin tehdä. Tunnen sielussani silti aina tuskaa, kun näen kolumnin jossa päivitellään päivänpaistetta tai sadekelejä, sillä se harvoin palvelee lukijoitamme, ainakaan kolumniosion käyttötarkoituksien tavalla.
Tämäkin kolumni on jo siinä rajoilla, että annanko jotain itsestäni lukijalle, jotta voitte kriittisesti arvioida kirjoittamiani juttuja. Selviääkö teille tästä minun mieleni syvimmät salat vai jääkö tämä pelkäksi pintaliidoksi?
