Julkaistu    |  Päivitetty 
Mervi Nevalainen

Positiivisesti ilomantsilainen

Kolmevuotias Romeo ja viisivuotias Julia ovat tärkeitä seuralaisia ja lenkkikavereita ilomantsilaiselle Eija Martiskaiselle. Kolmevuotias Romeo ja viisivuotias Julia ovat tärkeitä seuralaisia ja lenkkikavereita ilomantsilaiselle Eija Martiskaiselle.

– Muuttokuormaa tehdessä tuli tunne, että nyt olen menossa kotiin, juttelee Ilomantsiin lähes kaksi vuotta sitten muuttanut Eija Martiskainen.
Synnyinkuntaansa hän muutti Joensuusta, jossa ehti asua lastensa kanssa lähes 30 vuotta.
– Ilomantsista lähdin 1984 Hankoon ja sieltä muutimme Porvooseen, jossa asuttiin jokunen vuosi. Pohjois-Karjala kuitenkin veti puoleensa.
1990-luvun alussa viisihenkinen perhe asui vuoden Kanadassa. Eija Martiskaisella on kaksi poikaa ja tytär sekä 15-vuotias lapsenlapsi.
– Toinen lapsenlapsi syntyy ihan näinä aikoina, hän kertoi heinäkuun ensimmäisenä päivänä.
Ilomantsista koti löytyi keskustasta.
– Etsin taloa ja olisin voinut hankkia sen järvenrannalta, mutta sitten kohdalle sattui tämä. Halusin vanhan talon, kertoo hän 1955 rakennetun talon olohuoneessa.
Omakotitalon yläkerrassa on kaksi huonetta ja kellarissa sauna sekä säilytystiloja. Keskikerroksessa pari huonetta ja keittiö.
– Hyvin mahtuvat lapset käymään kylässä. Tämä tuntui heti alusta lähtien kodilta. Tässä on mielekästä tekemistä, jota kerrostalossa ei ole.
Pihalla on kukkia ja kasveja, ruohonleikkuukin vie oman aikansa.


1990-luvulla Eija Martiskainen opiskeli sairaanhoitajaksi.
– Opiskelut olivat Kanadassa oloajan tauolla.
Psykiatriseksi sairaanhoitajaksi valmistumisensa jälkeen hän oli pari vuotta kotona lastensa kanssa. Hoitoalalla oli huono työllisyystilanne ja hän pääsi töihin Perlokselle, jossa vierähti seitsemän vuotta.
– 2006 loppuivat työt siellä. Sitten piti pohtia, että mitä sitä tekisi. Suoritin osaamisen päivityskoulutuksen hoitoalalle.
Työharjoittelupaikka oli Paiholassa ja sieltä aukesi myös työpaikka. Psykiatrisessa hoitotyössä vierähti kymmenisen vuotta.
– Se oli aika raskasta työtä, ja aloin pohtia, että mitä jos vaihtaisi alaa. Sitä kaipasi jotain muutosta elämäänsä ja asumiseensa.
Tätä ennen hänen äitinsä oli kysellyt, josko Eija tulisi häntä Ilomantsiin hoitamaan.
– Olin katsellut työpaikkaa Ilomantsista ja sitten pääsin työkokeiluun Ilomantsin kotihoitoon. Siellä olen nyt töissä ja tykkään kovasti työskennellä vanhusten parissa.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Ilomantsissa Eija Martiskainen viihtyy todella hyvin.
– Elämänmeno on rauhallista. En kaipaa hälinää. On ihana kuunnella linnunlaulua, ja luonto on lähellä. Koirat ovat seuranani, niiden kanssa aika kuluu. Kaksi häntää heiluu iloisesti, kun tulen töistä kotiin.
Täällä on myös sukulaisia ja tuttavia.
– Jokunen koulukaverikin asuu täällä. Osa on asunut täällä aina ja ainakin yksi on tehnyt laillani paluumuuton. Ihmiset ovat täällä niin avuliaita, hän ihastelee.
Synnyinpaikalla Julunniemessä asuu Hannu-veli, jonka kanssa on turvallista rientää mieleisen harrastuksen pariin marjamaille.
– Äitiä käyn katsomassa ja auttelemassa usein.
Välillä hän hyppää polkupyörän selkään ja tekee sillä lenkin. Koirat pääsevät lenkille kolmesti päivässä.  
– Uimisesta pidän kovasti ja sitä olen täällä harrastanut paljon.


Myös Ilomantsin runsas tapahtumatarjonta saa kiitosta, ja paikkakunnan palvelutarjontaan hän on tyytyväinen.
– Tapahtumat ovat todella kivoja, kesätoripäivissä on paljon ohjelmaa, siellä on mukava viettää aikaa, tavata ystäviä ja kahvitella. Ilomantsista on vain positiivista sanottavaa.
Ilomantsiin muuton myötä myös tanssiharrastus virisi uudelleen.
– Mendin päivätansseissa käyn ja kesätorilla on kiva tanssia.
Hänelle myös uskonnollinen vakaumus ja seurakunnan ystävät ovat tärkeitä.

Kommentoi

Hae sivuilta