Jokivahti Tarja Kettunen bongasi Pogostan Sanomista ilmoituksen, joka sai hänet tarkkailemaan luontoa
Jokivahti Tarja Kettunen havannoi Koitereen linnustoa ja ympäröivää luontoa kotipihasta. Kuva: Petri Uusitalo
Lumimuutos Osuuskunta hyödyntää paikallisia luonnontilan tarkkailussa. Yksi näistä niin kutsutuista ”jokivahdeista” on Tarja Kettunen, joka tarkkailee Koitereen etelärannan lintu- ja kalatilannetta.
– Pogostan Sanomissa oli ilmoitus, että jokivahteja haetaan. Olin samaan aikaan jäämässä eläkkeelle, joten oli ylimääräistä aikaa. Tykkään myös liikkua luonnossa ja havainnoin sitä ihan luontaisesti, Tarja Kettunen kertoo jokivahdiksi alkamisestaan.
Jokivahdit kirjoittavat vapaamuotoisia raportteja Lumimuutos Osuuskunnalle, joita hyödynnetään luonnon tilanteen tarkkailussa. Jokainen osallistunut sai itse kertoa mieluisansa tarkkailun kohteen ja Kettuselle ne olivat linnut, mutta samaan aikaan hän on saanut tarkkailla myös Koitereen kalojen tilaa.
Kettusen ei tarvitse kovin kauas kävellä, että on luonnon keskellä. Kotipihasta käsin hän on nähnyt kettuja, ahmoja ja useita kymmeniä lintulajeja.
– Kaikki tämä tulee ihan arkipäivän aikana. Esimerkiksi kalassa käymällä tulee havainnoitua kalasaalista ja omasta ikkunastakin voi tarkkailla lintuja, Kettunen kertoo.
– Yksi aamu kävelin venerantaan ja löysin rannasta kanadanhanhipariskunnan, jolla oli neljä poikasta. Kun asuu täällä rannalla, havaintojen teko on helppoa.
Kansa muistaa
Jokivahti ei pelkästään havainnoi alueen nykytilaa, vaan tehtäviin kuuluu myös historiallisten tietojen kerääminen. Monilla alueen vanhoilla asukkailla on tutkimuksen kannalta korvaamattoman arvokasta tietoa, mitä ei saa selville kuin haastattelemalla heitä. Kettunen on tähän mennessä haastatellut kymmenkunta asukasta, mutta toivoo löytävänsä lisää alueen historiaa omakohtaisesti kokeneita.
– Alueen vanhemmat asukkaat muistavat hyvin kalasaaliita ja niiden määriä. Vanhimmat tiedot mitä olen kerännyt ovat 30-luvulta asti, Kettunen kertoo.
Historiaan sukeltaminenkin kuuluu jokivahdin työhön. Kettunen kertoo käyneensä läpi vanhoja päiväkirjoja, valokuvia ja haastatellut alueen vanhoja asukkaita.
– Tarinoiden mukaan Koitereesta nousi vielä 60-luvulla muikkua ja lohia, joita ihmiset kalastivat eri keinoilla.
Koitereesta ei enää nouse muikkua, järvilohikin on äärimmäisen uhanalainen kalalaji.
Nykyaika on muokannut järvimaisemaa myös muilla tavoilla. Jopa kokonaisia saaria on kadonnut patoamisen aiheuttamien muutosten vuoksi.
– Veden säännöstely on syönyt rantoja pikkuhiljaa. Vattenfall onkin paikannut jälkiään hieman tuomalla kiviä rannoille, Kettunen kertoo.
