Villi Susiraja

Salatiede nimeltä brändäys

Salatiede nimeltä brändäys

Meillä Pohjois-Karjalassa menee huonosti. Tätä on toitotettu jo monta vuotta. Toisin oli 1800-luvulla, jolloin liiketoiminta kävi Itä-Suomessa kuumana. Oli Puhoksen, Utran ja Värstilän sahat, terästeollisuus jylläsi Möhkön rautaruukilla ja Värtsilässä. Parhaimmillaan Möhkön rautaruukki oli Suomen suurin raudanjalostuslaitos tuhansine työntekijöineen. Taustavaikuttajana toimi piinkova liikemies Nils Ludvig Arppe, joka omisti kaikki edellä mainitut laitokset. Arppe rakennutti Kiteen Puhoksessa Ilmarisen, Suomen ensimmäisen höyrylaivan, jotta Saimaan vesistössä kulkeva tavaraliikenne nopeutuisi. Kauppaa käytiin muun muassa Pietarin suuntaan tiuhaan tahtiin.

Onhan se vain niin, että työllistyminen ja työmarkkinatilanne on ollut itärajalla tasaisen nihkeä vähintään vuoden 2008 taantumasta lähtien. ELY-keskusten tuoreimman työllisyyskatsauksen mukaan Pohjois-Karjalassa oli tämän vuoden heinäkuussa 11 618 työtöntä työnhakijaa, kuitenkin 1400 vähemmän, kuin vuotta aikaisemmin. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli 16 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien määrä oli sen sijaan vähentynyt 19 prosentilla.

Välillä tuntuu, että me itäsuomalaiset haluamme nähdä aina ne negatiiviset asiat ja välttää turhia riskejä. Yrittäjiä kyllä on, mutta kateus ja kykenemättömyys yhteistyöhön vievät pohjaa esimerkiksi matkailun kehittymiseltä. Epäonnistumisen pelko kalvaa ahkeroinnista huolimatta, eikä kukaan uskalla unelmoida suuria tai edes pyrkiä todelliseen kasvuun. Ilahduttavia poikkeuksia kyllä toki löytyy.

Lähes päinvastaista mielikuvaa edustaa Lounais-Suomi, joka parhaillaan kosiskelee uusia työntekijöitä Facebook-mainoksilla alueen kasvaviin teollisuuden sekä rakennus- ja hoitoalan tarpeisiin. Lounais-Suomen ELY-keskusten, maakuntaliittojen, yritysten, kuntien ja oppilaitosten kanssa yhteistyössä toteutettu kampanja on freesi, houkutteleva ja sen viesti on positiivinen: "Meillä on töitä!" Toki tilanne on Lounais-Suomessa aivan erilainen verrattuna itärajaan, sillä alueen talouskasvu ja teollisuuden investoinnit ovat syntyneet monien suotuisten muuttujien tuloksena. On kuitenkin yksi asia, josta Itä-Suomi voisi ottaa Lounais-Suomelta oppia. Kyseinen salatiede on nimeltään brändäys.

Halusimme sitä tai emme, toimiva brändi on nykypäivää ja suoranainen välttämättömyys, jos mielii houkutella puoleensa työvoimaa, teollisuutta tai asiakkaita. Juuri tämä on Pohjois-Karjalan ongelma: vanhanaikainen ja hieman väsynyt brändi. 

Jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä on heti perään sanottava, että kyllä, rakastan kotiseutuani ja Itä-Suomesta löytyy paljon hyvää - puhdasta luontoa, viehättäviä matkakohteita, lapsiperheille sopivia asuinalueita sekä kansallisesti ja kansainvälisesti arvokasta kulttuuria. Itä-Suomesta lähdetään maailmalle, mutta tänne myös palataan. Harva turkulainen tai oululainen kuitenkaan muuttaa tänne, koska Itä-Suomi ei varsinaisesti herätä mielikuvia elinvoimaisista, dynaamisista asuinympäristöistä tai kiinnostavista työtilaisuuksista.

Brändäys ei ole salatiedettä, mutta vaivaa sen eteen on nähtävä. Liian usein me lannistumme negatiivisen ilmapiirin tai epäonnistumisten seurauksena, jolloin brändin kohentamiselle ei riitä aikaa tai jaksamista. Monia vaivaa lisäksi silkka laiskuus ja jämähtäminen vanhoihin tapoihin.

Epäonnistumiset kuuluvat kaikkiin elämän osa-alueisiin ja niistä selviää parhaiten kääntämällä kömmähdykset voitoiksi. Näin teki onnistuneesti Ravintola Kerubin tuottaja kollegoineen, kun veden varaan joutuneesta pakettiautosta tuli somehitti. Lisäksi sukeltavasta pakettiautosta tuli ainakin hetkellisesti osa yrityksen Facebook-ilmettä ja brändiä.

Entä mitä tekisi Nils Ludvig Arppe, jos hän olisi edelleen keskuudessamme? Veikkaan, että hän olisi vähintään yksi Suomen suurimmista somestaroista ja innovaatiojohtajista. 

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
21.08.2019

Valokuvauskilpailu